Sisällä pienessä sielussa syvä haava,
joka vuotaa aikansa,
kunnes alkaa paranemaan.
Haava sulkeutuu ajan kanssa
ja jättää jälkeensä arven,
joka muistuttaa menneestä.
Silloin siihen ei satu enää,
vaan se on osa elämää.
Sitä ei tarvitse peittää,
vaan se on osa minuutta ja sitä miksi ollaan tultu.
Ystävät ovat siteitä, jotka tyrehdyttävät vuotoa,
ja vielä vuosienkin päästä nähdessään vilaukselta arven,
jaksavat palata hetkeen ja halata.