IRC-Galleria

Huonoja päiviä toisensa perään ja ajatukset päiväpäivältä aina vaan sekaisemmat.
En tiedä yhtään mitä pitäis tehdä, luovuttaa suosiolla vai yrittää taistella. Tiedän kyllä mitä haluan, mutta se ei tule riittämään jos yksin olen sitä mieltä.
Mietin jopa vakavasti luopumista minulle tärkeistä asioista, ainoastaan siksi, että saisin pidettyä itselläni sen kaikkein TÄRKEIMMÄN. Riittää että minulle sanotaan, että on oikeasti tosissaan ja että haluaa kaikesta huolimatta yrittää, niin toteutankin suunnitelmani vielä.
"Kyllä se kestää, jos on oikeesti tosissaan." Niin mulle sanottiin tänään ja niin haluaisin myös uskoa ja aionkin, jos en ole yksin asian kanssa.

Viime päivät tosiaan on olleet mulle henkisesti raskaita. Ja tulevat seuraavatkin vielä varmasti olemaan. Mutta mä kestän sen, jos mulle annetaan siihen mahdollisuus.

Nyt ymmärrän ihmisiä joita en joskus voinut käsittää. Itkeä yhden ihmisen perään, vaikka maailmassa on miljardeja muitakin. Nyt tosiaan ymmärrän!!