IRC-Galleria

Yritän pitää sinusta kiinni, katoat hämärään
Kohmea kätesi kädessäni, hiljaa hellittää
Vierelläsi on lämmin, vaikka muualla on kylmä
Emme liiku minnekään, mutten silti sinuun yllä
Pimeä laskee huoneeseen, vain musiikki soi vielä
En näe sinua enää, mutta tiedän, olet siellä

sun on ehkä parempi siellä, kun täällä.. siellä, tosi korkeella ylhäällä

paljon paljon poroja.. keskellä tietä


hehhe :)

Voivoivoi miun piti pakata ja mennä 10 aikaa nukkumaa, mutten oo viel ehtiny alottaakaa :D
Noh.. nukun sit huomen autos, tulee pitkä ajomatka Taaaaivalkoskelle :)

Silmäsi ovat huuruiset, kyyneleet ne täyttää
Katsellen ja miettien, miltä maailma näyttää
Avara ja kaunis, niin sinä sen huomaat
Etkä tiedä vielä mitään, tulevaisuuden tuomaa
Joten lupaa hymyillä, lupaathan elää
Jokainen päivä, kun aika eteenpäin vetää
Kuivaa silmäsi, kyynel pieninkin
Ehdit kyllä itkeä myöhemmin

Joten jätäthän taakse eilisen
Ja hymyilet, sinä pikkuinen

hirmuhirmuhirmu suloinen andy betonin sisässä <3

Paljastan nyt 10 totuutta itsestäni. Sen jälkeen haastan 3 ihmistä tekemään saman.

1. Maksalaatikko on hyvää, ku siihe laittaa voita
2. Rakastan poikienpaitoja
3. Oon nettiriippuvainen
4. Syön paljon
5. Pelkään hämähäkkejä ja muita sensemmosia
6. Ihastun helposti
7. En mie oikeesti oo ilkee
8. Rakastan tehä semmosii omatekemii korttei tai lahjoi, joihi voi leikellä lehistä kuvii, kirjaimii ja kaikkee kivaa
9. Itken helposti
10. Omistan pakkomielteen ikustaa kaikkii tilanteit jollaintapaa muistoiks

enpäs haasta, haastakaa itte ittenne

Niin paljon asioita, joita haluaisin sanoa
Vain sinulle
Jonkinlainen ikävä, joka huutaa
Vain sinua
Paljon surua, joka sydämeeni jää
Ilman sinua


miul on erittäin ikävä muutamia keskusteluja

tidiididiidii oon tänää onnelline, enkä oikestaa tiiä miks

Mä oon pitkään luottanut siihen, et sen kurjan ja kivuliaan aikakauden jälkeen tulee uusi, kirkkaampi kausi. Et se tuo mukanaan jotakin onnellista ja upeeta, parempaa kun tää kaikki. Jotakin, niin ainutlaatusta, minkä avulla on sinnitellyt koko sen hirveen ajan läpi. Joten sitä vaan odottaa, että aika kuluis vieläkin nopeempaa. Toivoo, että pääsis taas nauttimaan elämästä. Ja että vois vaan huokasta helpotuksesta.
Se siinä onkin kaikista parasta, kun tietää jälleen olevansa elossa ja huomaa selvinneensä, taas kerran, siitä kaikesta tunteiden pyörityksestä. Sitä vaan tietää, että aina on jäljellä syitä elää ja olla onnellinen. Se on niin sanoinkuvaamaton fiilis.

Sitä elää niillä samoilla, huterilla raiteilla, yrittäen pysytellä pystyssä. Jotenki kaikki tuntuu paljon paremmalta, vaikka tietyt asiat ei katoa koskaan. Edelleen pelkää sisimmässään, sitä, mitä yrittää niin tavattomasti vältellä. Eikä se katoa, se ei häviä sieltä minnekään, vaikka tekisit mitä. Se painaa ja satuttaa sinua ikuisesti, etkä sinä mahda sille yhtään mitään.

Välillä mä en edes tiedä, mitä mun pitäis tehdä täällä. Ehkä mä vain etsin jotakin. Vaikka eikö meistä jokainen etsi aina välillä jotakin. Elämää? Tai rakkautta? Toivossa löytävänsä sen. Mä olen etsinyt jo vaikka kuinka kauan, enkä vieläkään tiedä tarkalleen, mitä se voisi olla. Mutta en mä silti ole heittänyt toivoa menemään. Enkä aiokaan, vaikka kuinka tuntuisi siltä. Tiedän kyllä, että monet asiat musertavat mut vielä moneen kertaan, ja tiedän, että se sattuu hyvin, hyvin paljon.
Mutta mä en aio päästää irti. Mä en aio luovuttaa. Hoen itselleni joka päivä, että kaikki kääntyy paremmaksi, kunhan jaksan odottaa tarpeeksi kauan. Ja mä uskon siihen, edelleen. Mä uskon siihen täysin. Mulla on mielettömän paha olla, mutta mä en aio hukata elämää itkemiseen. Ei se mulla sitä varten oo.
Tiedän, että se on välillä niin hankalaa olla onnellinen, pienimmänkin asian takia. Mä oon aina ollut vähän yliherkkä. Enkä mä voi muuttaa itseäni, en sitä kuka olen, tai kuka tulen aina olemaan.
Joten, mun täytyy vaan opetella elämään. Ja mä toivon tosissani, että se on sen arvosta.