Minne paha haudattiin
Sorahtaa laulu ja pakenee täältä, sen itkun kuulen
viiman meren aavain sanoiks muuttaneen
Kirkot, temppelit sille rakensin
petin, kärsin, valhein itseltäni suojelin
Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa
korvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla
Hiljaisuutta kieleksi luulin
kaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin
Etsin suuntaa suunnatonta
ikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin:
kertosäe:
Minne paha haudattiin
sinne minut haudatkaa
kertosäe2:
Älä mene, älä mene, älä mene nyt kun se tuntuu
pahemmalta, pahemmalta, pahemmalta kuin kuolla kesken
painajaisen, painajaisen, painajaisen jossa ei oo
mitään hyvää, mitään hyvää, mitään hyvää tehnyt kellekään
Nyt taivas hehkuu tulta hautoen, vesi raskas loiskii
syvänteiden päällä pronssinen
Ilma tuoksuin syksyn aavistaa
lento pääskyn muistaa talven tuulet paeten
Elämän henkäyksen takana aukeaa
loputon pelko; se laulajaa ajaa
kertosäe
kertosäe2 (2x)