mä Kuolen ikävään, mUn sydämen täyttää tyhjyys, ikirOuta, kyLmyys ja jää. Suruni kanssa En koskaaN opI eLämään, ilMan sinuA pyöriN vain noidankehää. Jonain aamuna mä tajuan et Sä et enää oikeasti herää, mUt KULTA nyt vain rauhassa LEPÄÄ.