IRC-Galleria

Joo, kuten otsikosta näkee, niin meikä on taas hämmästely tuulella (käytän sanaa "taas", koska ajatuksissani hämmästelen usein, vaikka sitä ei päältäpäin mitenkään huomaa. (paitsi harhailevasta katseesta ja kuuroksi tulemisesta)).
Mutta itse asiaan.
Tuli tässä n. 30 min sitten juteltua iskän kanssa taas maasta taivaaseen asioita ja tajusin, että pitkästä aikaa juttelin pitkään isäni kanssa ja kaiken lisäksi en valittanut mistään itselleni tärkeästä kertaakaan! Elämäni on siis tällä hetkellä jopa ihan hyvin!
Muistan kuinka vielä tämän lukuvuoden alkuun asti vihasin joka aamu kouluun menemistä (ala-aste oli muistaakseni tosin vielä ihan hyvää aikaa). Kaikki juttelivat keskenään ja sanoivat kuinka heillä oli mukavaa välkillä, itse tuskin edes kuulin kaikkia yläilmoissa tapahtuvia keskusteluja ja toisaalta olin usein yksin luokan edessä muiden ollessa yhä ala-aulassa. Se oli kamalaa, yksinäistä ja turhauttavaa. Koulusta ei tuntunut olevan mitään iloa, paitsi ehkä joskus mukavat opettajat.
Nykyisin asia on toisin! Minä jopa haluan päästä kouluun, ajoittain! Kotona on mukavampaa olla nyt kun tietää, että seuravana päivänä näkee taas tuttuja henkilöitä ja saa viettää myös sosiaalista elämää. En tunne enää itseni samalla tavoin ulkopuoliseksi kuin yleensä ja se on ihana tunne!
Tosin onhan niitä masennuspäiviä yhä, mutta paljon harvemmin ja pienimuotoisempia. Tunneilla on usein edelleen mälsää, mutta ainakin välkät ovat jo kirkkaampia.
Myös kotioloissa on jotenkin rennompaa, kun hiljalleen alkaa tajuta miten tämä eronneiden vanhempien kanssa eläminen toimii. Ehkä olen aina heidän erosta, ja sitä ennenkin, potenut huomaamattani jonkin sortin masennusta ym, mutta nyt se tuntuisi helpottavan. On toisaalta niin paljon helpompaa nyt, kun ympäristö vaihtuu viikottain ja vanhemmat niin erillaiset, että tylsää ei ainakaan tule.
On myös mukavaa aina huomata, kuinka voin kertoa heille lähes kaikesta. (no en ehkä lintsaamisista ym. koulun käynnin pikku väheksymisistä) Mutta kuitenkin niin paljon, että ihan väliinsä yllätän itseni. :D

Myös koulun ulkopuoliset hommelit alkaa olla parempaan suuntaan. Vuoden vanhempana olo tuntuu jotenkin ihmeen mukavalta. Voin ajatella, että olen MELKEIN täysi-ikäinen (vaikken vielä olekkaan keksinyt kunnolla hyviä syitä iloita täysi-ikäisyydestä).

Ja kaikkea muuta kivaa (heh, loppui yleisen lörpöttelyn aihe eikä tänne ihan kaikkein henkilökohtaisimpia juttuja kehtaa sentään laittaa, vaikka kovin tekisi mieli. :D). Joten tässä tämä, kunnes taas innostun.

Hyvää joulua kaikille! (jos en kirjoittele tänne ennen sitä!)