Me piirrettiin piste
Hyvät välitkin säästyi
En tajuu miks se
Päivä päivältä sattuu
Silti aina vähän enemmän
Entä mitä tästä eteenpäin
Koska mä en todellakaan tiedä
Odotit mua linja-autoasemalla
Ja Stockan kellon alla
Kuitenkaan maailmalla
Ei ollut meille tilaa
Niin paljon sanoja mahtui viimeiseen katseesees
Mä kaipaan ihan liikaa sun luokses
Mut en voi tulla, ja siksi mä juoksen
Koskaan ei oo satanu näin paljoa
Eikä mulla ole enää varjoa
Ei elämä sua parempaa voi tarjota
Pilvet kasaantuu
Yöllä kun herään kaikki on hyvin
Sekunnin tai kaksi...
Sit muistan ettei meit enää oo
Se on parempi, paljon parempi näin
Eikä kuitenkaan oo
Kaikki sanoo että muuttuu paremmaks
Se voi olla, joo
Mut se ei sitä poista
Et mua ei oo koskaan sattunu näin paljoa
Ironisinta on
Etten pysty suhun enää katsoo
Sä muistutat kaikesta liikaa
Hetkistä, jolloin meillä oli vielä aikaa
Antaisin mitä vaan
Mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaan
Se sattuu eniten
Ettei me sovita toistemme maailmaan
