IRC-Galleria

Me nousemme ylös ensimmäisinä,
me menemme kuuntelemaan
kun metsä huojuu.
Jos pyydät, kerron fasaaneista
ne lähtivät kauan sitten
pakoon kylmää.

Osoitat vastarantaa, sanot
se on varmaan afrikka
ja minä sieltä palannut siskosi.



Me juoksemme lujempaa kuin uskoisin,
meidän on saatava tietää,
minne fasaanit menivät,
saamme monien silmiin kyyneleet.

Me juoksemme kauemmas kuin luulimme
emmekä löydä takaisin,
mutta ehdimme viimeiseen laivaan
ja muistamme ne, jotka jäävät.



Piirrät maahan ensimmäisen viivan,
minä luettelen kirjaimet.
Talon takana nojaamme kivijalkaan,
katsomme taivaalle,
toivomme ukonilmaa.

Vuosien päästä palaamme tänne,
olet kasvanut ohitseni
ja me nauramme kaikelle.



Me juoksemme lujempaa kuin uskoisin,
meidän on saatava tietää,
minne fasaanit menivät,
saamme monien silmiin kyyneleet.

Me juoksemme kauemmas kuin luulimme
emmekä löydä takaisin,
mutta ehdimme viimeiseen laivaan
ja muistamme ne, jotka jäävät.



Älä sinä huoli, ole noin.
Kaikki muuttuu
mutta loista loppuun asti

Älä sinä huoli, ole noin.
Kaikki muuttuu
mutta loista loppuun asti

Ole noin, ole noin, ole noin.



Ja me juoksemme lujempaa kuin uskoisin,
meidän on saatava tietää,
minne fasaanit menivät,
saamme monien silmiin kyyneleet.

Me juoksemme kauemmas kuin luulimme
emmekä löydä takaisin,
mutta ehdimme viimeiseen laivaan
ja muistamme ne, jotka jäävät.