Joskus tuntuu, että asiat on yksinkertaisia, mut sitten taas herää miettimästä, entä jos? Typeryshän minä olen. Mutta kai tää kuuluu jollain tapaa asiaan. Tai sitten tää on tän kuumuuden ja raskauden aiheuttaman hormoonimyllerryksen syytä. Ainakin itkupotkuraivareita on tullu viimeaikoina enemmän kun teinivuosina konsanaan. Ja vielä kaiken lisäksi yksin ollessa. Yksinäisyys tuntuu nyt vaan liian vaikealta ymmärtää. Miksi juuri nyt. Miksi näin piti käydä just mulle. Oisko tän voinu jotenkin estää. Joo. Hullu olen. Kuumakin on. Vihaan kesää.