Jaahas, pikku prinsessani tuossa sohvalla valkoisella taljallaan tuhisee ja ääntelee. Minä tyytyväisenä häntä ihastelen. Mii on ehdottomasti paras saavutukseni. Rakastan tuota pientä ihmistä eniten maailmassa. Kissat tulevat hyvänä kakkosena.
Joskus tuntuu, että asiat on yksinkertaisia, mut sitten taas herää miettimästä, entä jos? Typeryshän minä olen. Mutta kai tää kuuluu jollain tapaa asiaan. Tai sitten tää on tän kuumuuden ja raskauden aiheuttaman hormoonimyllerryksen syytä. Ainakin itkupotkuraivareita on tullu viimeaikoina enemmän kun teinivuosina konsanaan. Ja vielä kaiken lisäksi yksin ollessa. Yksinäisyys tuntuu nyt vaan liian vaikealta ymmärtää. Miksi juuri nyt. Miksi näin piti käydä just mulle. Oisko tän voinu jotenkin estää. Joo. Hullu olen. Kuumakin on. Vihaan kesää.
No johan on markkinat. Tuntuupa typerältä, ku hullunkiilto silmissä raivohullunlailla kävelee portaita ylös alas, ja googlettaa samalla konsteja synnytyksen käynnistykseen. Apua!
Mun kirppuni ei kasva ja huolestuttaa kovasti. Käsky kävi seurata liikkeitä jatkuvasti. Välillä pitää toista tökkiä, jos ei tunnin sisällä muutoin liiku. Ottaisivat jo pois. :(