Taas kerran Kuolema korjaa näillä mailla.
Suru murtaa, ikävä jäytää näillä mailla.
Tämä pienen ihmisen elämän pysäyttää
Ja herättää ajattelemaan.
Nyt poika kasvanut on näillä mailla.
Voimaa keräten tahtoa täynnä, valmiina
Kohtaamaan verellä tahraamaan oman nimensä.
Minä kostan vielä
Muistan pettyneet kasvot, kuolleet unelmat
Muistan pettyneet kasvot, kuolleet unelmat
He pirun kierrettä vaan jatkavat,
Nämä ikuisen kaunan kantajat.
Sukunsa nimeen vannovat,
Sen puolesta henkensä antavat.
Edellä menneet eivät kauaa kulkeneet,
Kummaltakaan puolelta pitkälle ehtineet.
Tuleeko hetkeä, jolloin toisiltaan
Anteeksi, anteeksi, anteeksipyynnön kuulevat.