IRC-Galleria

Niin särkyvää on onni tää,
niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää.
Niin särkyvää, kun meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta pitämään.
En voinut ymmärtää
se kuinka helppoa niin on särkeäkään, mitä meille silloin jää?


</3

Jos rakastut, niin etsi joku muu
mun lähelläin tulet haavoittumaan.

Illalla kun valot sammuu ja makaat sängylläs,
käännät kylkee ja yöpöydält nappaat kännykkäs,
luet läpi vanhat viestis jotka sul on simillä,
mut jätät vastaamatta omantunnon nimissä.
Viikonloppuna taas dokaat pullon viinaa, ennenku huomaatkaan,
nii jotain ny jo virität, se ei o aitoa se on korviketta.
Sen yhden joka merkkaa jätät aina mainitsematta.
Se kulkee mukanas, estää sua löytämästä mitään uutta vakavaa
ja siks sä ootki köyhä jätkä.
Mikään ei tunnu miltään kun, levottomat yks
mut miks vitussa, mä tarviin silti hermolomaa nyt!

Ja kun sä putoot, ni sä putoot maahan asti!
Ja jos sä tiput korkeelta se sattuu saatanasti!!
Keräät ittes mut uskallatko nousta enää,
pitäs toimii varovasti ettei loukkaa ketään.
Tai varsinka ittee, ettei tarvi taas itkee,
kuinka tuli tehtyy taas niin karmivat virheet...

Vois sanoo et on paskaa nyt, onneks frendit auttaa meitsii jaksaa nyt.
Kusipäisyydestänikö joudun maksaa nyt?

Oon ylpee paskiainen, usein niin vitun kylmäkin,
järjestin sulle liian mont kertaa pikku yllärit.
Silti mietit oliks väärin erota, kyl mäki.
Matka meidän välil on vaan liian suuri voittaa.
Ois voitu tuurii koittaa, maratonit luuril soittaa,
mut itsesuojeluvaistost ei enää luuri soikkaa.

Kuljetaan omii polkui, mut osa sust kulkee mun mukana.
Tahti on hissuu, ei täyty purjeet, ku puhallan.
Ei auta ku laittaa tunteet, mut tuupataan
sun presenssis mun mieles pois sulkee mun mukavan.
Joskus saatan vaan dallailles hymyillä yksin,
mietin meit, shit nyt pitää lymyillä yksin.
Eri olosuhteis, ei tarviis tuntee tätä ikävää.
Meidän piti PITÄÄ pää, tehtiin side pitämään,
ku plärään vanhoi kuvii, ei oo muuttunu mitä nään,
ennen oli... no nyt ei oo sit sitäkään.

Hetkeks kirjotan viestin, jonka kuitenkin taas kumitan,
yhteys lisää ikävää, sus muutenki vaan jumitan,
en uskonu et reagoisin tällai tähä
en uskonu et tällänen ämmä joskus tällai nähää.


30.4.07- 25.11.08

Mä tunnen niskassa maailman paineen,
kuka uskaltaa olla erilainen.
Käsi ylös huuda se ääneen,
ettei ne harmana massana nää meit.
Mä tunnen niskassa maailman paineen,
kuka uskaltaa olla erilainen.
Käsi ylös huuda se ääneen,
huuda se ääneen.

Mitä sult odotetaan ja kuka odottaa,
kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa.
Kun täällä varmaa ei oo muu kuin kuolema
ja aarteet matkalle ripoteltu harvaan.
Olis aina parempi tietää kuin arvaa,
mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan.
On vaikee opiskella jos ei kiinnosta,
vaikee hymyillä jos mikään ei innosta.
Tähdätään siihen et saataisiin kiitosta,
kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis.

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.

Mä sanoin joskus: Pitää jaksaa, mut nyt ei jaksa
Yks elämä elettävänä ja seki on paska

Pyytäny apuu taivaast ja ne vei rakkaan pois
En oo tyytyväinen elämään, Kuka mua auttaa vois?
En oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen
Mä palan halust unohtaa kaiken ja alottaa alust
Ehkä alla palmun unohtas vaikeudet joita sattuu
Liian monesti meinannu raiteiltani suistaa
Vetäny viinaa ainoastaa ku en haluu muistaa

Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
Joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän

Aika on perseestä, ku pitäs tietää mitä tekee
Rahaa vois tulla yhtä paljon ku sitä menee
Mut ainoo fiilis et mä pärjään kaiken läpi
Sanoissa rakkaissa eilen taas sen näki

Sä et saa kysyä Rakastatko minua, oletko kanssani sä aina?
Mut hei baby,
älä pelkää
Nuku yösi kunnolla
Mä meen ja tuun silloin kun tuun

Tahdon vain hetken hiljaisuutta
Tahdon vain hetkeksi paeta
Nyt en kaipaa mitää muuta,
kuin rauhaa
Tahdon vain hetken hiljaisuutta
Tahdon vain hetkeksi paeta
Nyt en kaipaa ketään muuta
mun maailmaan

Mun maailma on kaunis,
kun sä laitat silmäs kii
Eikö niin, hei eikö niin?
Tää ei ollut viimeinen suudelma
Jos se sinua helpottaa
Liian helppoa, liian vaikeaa

Tyhjä vuotees vierelläin
muistuttaa näin jälkeenpäin:
Sä mennyt oot ja tuskin taas
sua vierellein mä saan.

Sä menit toiseen vuoteeseen,
ja aloit kaiken uudelleen.
Vaikka tiesitkin sen koskevan
ja lopunkin murtavan.

Minne kulkisin?
Nyt tiedä en, kuinka eteenpäin mä jatkaisin.
Kun tuulinen on päivä tää
ei vieläkään pois sula jää.

Sä menit toiseen vuoteeseen,
ja aloit kaiken uudelleen.
Vaikka tiesitkin sen koskevan
ja lopunkin murtavan.

Minne kulkisin?
Nyt tiedä en, kuinka eteenpäin mä jatkaisin.
Kun tuulinen on päivä tää,
ei vieläkään pois sula jää.

Kuitenkin taas aikanaan
omat jalkani mua kannattaa.
Kn jaksaisin vain yrittää
ja nostaa taas pystyyn pään.

En yleensä kerkee, mut nyt päätin vilkasta,
olit kirjottanu mulle naamakirjassa.
Sulla on näköjään uus lävistys sun kielessä,
hyvää kuuluu, oot välil käyny mun mielessä.
Niin, ei olla vuoteen nähty ollenkaan,
ajattelin, että se ois sulle helpompaa.
En tuntenu kipinöitä, jotai jäi siitä puuttuun,
toivon ettei sulle jääny paha maku suuhun.
Olin mä kiinnostunu, joo se myönnetään,
huomasin ettei sulle riittäny äksöni pelkästään.
Kyllä mäkin etin sillon jotai kestävää,
mut sain sut liian helpol, mä tykkään metsästää.
Olis voinu toimii, mut liian työlästä,
se juna meni jo, nyt on liian myöhästä.
Älä ota raskaasti, ei oo nii vakavaa.
Voidaan me olla kavereita, hymyillään ku tavataan.

Taas kerran kävi näin, oon jo mennyt eteenpäin.
Turha kokeilla uudestaan, tää oli jo loppu ennen ku alkokaan.
Sanot, että tää kesken jäi, mut oli tarkoitettu näin.
Liian myöhästä kerran taas, tää oli jo loppu ennen ku alkokaan.

Me oltiin tiedetty kauan,
mut aikasemmin oltiin vaa kavereit ei tunnettu sen paremmin.
Enkä saanu sillo sulta ees vilkasua,
mut yhtäkkii tuli muotiin muhun ihastua.
Olitko muodin orja vaan,
en mä tiedä vielkään.
Hetken oli hyvää, mut en päässy pakoon mun mieltä.
Vanhoi tapoi on vaikee päästä pakoon,
ja en oo rauhoittumaisillani siihen rakoon.
Mul on teflonii pinnassa - vaikee tarttua.
Sä koitit kiristää hihnaa,
mä juoksin karkuun taas - bensaa suonissa.
Halusit asettua,
ei ollu sen aika vielä, en saanu kasvettua.
Me ei oltas sovittu yhteen,
jotenki tiesin mut itserakkaan joskus mietin diggaat musta vielki.
Muistelen sua hyvällä, älä vihaa mua vaikka annoinkin sun ihastua.
Päästä irti, please.

Liian myöhästä korjata tää, sä turhaan edes koitat kääntää mun pään.
Mä en aio olla yksinkään, mut sä et oo mulle nyt sen nään.
Liian myöhästä korjata tää, sä turhaan edes koitat kääntää mun pään.
Mä etin timanttia se et ollu sä, joten anna mun jatkaa etsintää.

Turha väkivalta, se on väärin
puukotat selkään, se on väärin
petät luottamuksen, se on väärin
se on väärin, väärin

uskot kaiken, se on väärin
käyt vasikoimaan, se on väärin
hakkaat naises, se on väärin
se on väärin

Oikeen ja väärän
vaihtoehtoja koitellaan
jos vasen on oikea ni onks väärin kääntyy oikeaa?
oikeen ja väärän
vaihtoehtoja koitellaan

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Älä loihe mulle lausumaan
kauniita sanoja
älä saatana tule antamaan
mitään vitun tukea

Anna olla kun poikaa vituttaa
anna olla aamusta iltaan
vitutus on otettava kokonaan
silloin kun vituttaa