Siinähän se, maanantain koulupäivä lyhyesti tiivistettynä. Ei mitään valitettavaa.
Joo, lukio ei oo mun paikkani. Tajusin tänään, että mä oon lukiossa samalla mielellä kun olin yläasteellakin: teen jutut mitä opettaja käskee,vaan koska on pakko ja kopioin jutut taululta edes yrittämättä ymmärtää niitä. Vaikka kuinka yritän ajatella, että kolme vuotta mun elämästä vois helposti heittää lukioon, en mä silti kykene opiskeleen. Ei kiinnostus jaksa riittää. Sunnuntai-iltana alan odottaa viikonloppua, jatkuva pää- ja mahakipu ei lopu. My life is killing me.
Olihan maanantai tavallaan ihan mukava päivä.. kun ei ollu norm. oppitunteja.
Ja mä oon jälleen taas kerran yllätys yllätys tulossa kipeeks, ja vähän oonkin jo. Tosi kiva, toivottavasti tuun kipeeks just sunnuntaiks kun on Hanoi fuckin´keikka.