Mitä tohon edelliseen päiväkirjamerkintään tulee; ongelma on totaalisen ratkaistu. Niinku oon Karillekin joskus sanonu; Hanoit sun muut saattaa ehkä olla tatuoitu mun sydämeen, mutta kaiverrus kultasin koristein mun sydämessä lukee Kari Peistamo. Siitä ei pääse yli eikä ympäri- enkä kyllä haluiskaan. Ja mä toivon että mun vanhemmatkin vielä joku päivä sen tajuaa.
Tammerfetsi on takana ja mä olen onnellisempi kun pitkiin aikoihin. Ainoo mikä tässä mättää on se, että Fetsit on ohi ja en ihan oikeesti olis halunnu tulla kotiin. Hulluhan mä olisin jos mielummin olisin himassa kun Karin keikalla.