IRC-Galleria

Kohta oltu jo kokonainen kuukausi töissä. Päivät tuntuu lentävän ja hupsista vaan, ennen ku mä ees huomaan on jo viimeinen työpäivä. Tässä vaiheessa päiviä on enää 3 vaikka tuntuu et niitä viel äsken oli edessä ainakin parikymmentä.
Uskomatonta mut mä en haluis lähteä sieltä. Mä oon alkanu kiintyä siihen paikkaan ja pitää jopa niistä kiljuvista kakaroista. Nyt jo mun mielen täyttää lähtöpäivän kauhukuvat. Tieto siitä etten välttämät ikinä palaa sinne enää saa mut surulliseks. Pelottavaa.

On se kyl niin sad.

:(

Äikän 3.kurssilla tutustuttiin runoihin joista osa hurmas mut ihan täysin :) Ei uskois musta. Ajattelin laittaa tännekin muutaman muistiin^^


Miellyttävää, ihanaa, taivaallista
olla oma itsensä, olla ei-rakastunut,
ei-vihastunut, ei-ihastunut,
oma itsensä: kyyninen ja ahkera,
uuttera ja toimelias ja kevyt-
mielinen.
Vaikka pinnallinen, vaikka karkea
kunhan ei rakastunut.
Alas rakkaus! Alas uuvuttava Romantiikka!
Alas jankuttava, koteloitunut, kiduttava rakkaus!
Alas nöyryyttävä, rajoittava, odottava rakkaus!
Alas sitova, typeräksi tekevä hellyysjumputus!
Alas lässyttävä, liehakoiva, maassamateleva tunne!
Alas riutuva tuska ja kiihkeä kuume!
Alas hehkuva otsa ja aivojen huume!
Tästä eteenpäin
osaan
kyllä
pitää varani.


(Arja Tiainen, kokoelmasta Saatanan tytär, 1977)


Havainto

Sinun rakkautesi pimentää tähtesi -
kuu nousee minun elämässäni.
Minun käteni ei ole kotonaan sinun kädessäsi.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on kaipaus.


(Edith Södergran, kokoelmasta Maa jota ei ole, 1925. Suom. Uuno Kailas)