Yö musta kietoo pimeyteen,
se kaiken nielee sisälleen,
äänet ympäriltä katoaa.
Oon hiljaa vain, ja kuuntelen,
niinkuin minuun koskien,
se ystäväni on, ja rauhoittaa
Hetkisen, jos sulta pyytää saan,
en sanoja, mut ymmärrystä vaan.
En ystävyyttäs hylkää, mut yhtä tahdon pyytää,
Jos hetken aivan hiljaa ollaan vaan