Minun protullani oli yksi kovin fiksu appari. tai no siis, olihan ne kaikki, mutta tämän yhden tahdon nyt mainita. Sen nimiki oli tosi viisanoloinen, nimittäin Viljami.
Hän kertoi minulle sellasesta jännästä teoriasta, jonka mukaan jokainen ihmisen teko/tunne/ajatus/sana voidaan luokitella hyväks tai huonoks tarkan matemaattisen kiaavan mukaan. Kaikki siitä yhteensä aiheuttama hyvä mieli miinus kaikki yhteensä aiheuttama paha mieli. Jos jäädän plussille, teko on siis hyvä.
Äsken tulin ajatelleeks. Onkohan sellanen jännä tunne ku rakkaus, siis kaikki rakastaminen ja rakastettuna oleminen, ihmiskunnan historian aikana jääny plussille..?
Jotenkin sellanen kutina perseessä että ei ole. Näin ollen rakkasu on huono asia.