Hyvin se viikko "pienistä" paineista huolimatta sit meni.
Pojat alotti koulunsa ja mä olin ekaa viikkoa ihan yksin hoitelemassa uutta asemapaikkaa.
Imatran pään sain järjestykseen perjantaina ja olin aika kypsä yrittäessäni saada unta lauantaiaamuna klo. 02.30... eikä siitä mitään tietenkään tullut.
Nukuin pari tuntia ja nousin keittelemään kahveeta.
Enpä ole varmaan koskaan aikasemmin kärsinyt noin totaalisesti yliväsymyksestä kera hirveän stressin. Päätä ei saanut tyhjenemään millään :(
Eilen sit torkuin pitkin päivää ja johan helpottaa.
Tänään töissä jo tuntui, että osaan ihan oikeesti tehdäkin jotain, eikä kello ilkkunut koko aikaa, et olisin myöhässä kaikesta.
Viikonloppuna sit Imatralle nollaamaan kunnolla :)
*halirut*