Jotenkin kun tässä sinkkuna on ollut ja kuuntelen Fauxlinuage,
pistää mut muisteleen vanhoi aikoi jasonin kans. Se sattuu kyl vielkin,
enkä kyl oo varma milloin tää kipu menee pois :<
Silti se tuntuu surulliselta ja hyvältä.
On muistoi niistä ajoista mitä muistelen hyvällä,
ehkä mitä kaikelle tapahtuu on oma tarkoituksensa.
Se mitä päätät elämässäs ja mitä tietä kuljet,
on jokin tarkoitus.
Toivon, et löydän viel jotakin suurta ja pystyn saavuttamaan
sen mitä haluun että voisin kerrankin olla onnellinen.
Silti kun herään ja minne vain meen niin on vain se yksi ihminen mielessä.
Tuntuu pahalta et kaikki missä elin oli valheita mut sen tiiän, että se mitä meillä oli,
se oli todellista.:)
Eli ei kannata jäädä suremaan,
koska elämässä tapahtuu aina ylä- ja alamäkiä,
mutta kaikesta aina selviää.
On niin kaikkea muutakin elämässä.
Sen tajuaa vasta kun joutuu omilleen.
Love. minna
