IRC-Galleria

Nimeni on Chris, Olen kolme vuotias, Silmäni ovat turvoksissa.
En näe. Minun täytyy olla tyhmä, Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut, tehdä isän niin vihaiseksi?
Toivon että olisin ollut parempi, Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini, Haluaisi vieläkin halata minua.
En voi tehdä väärin, En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä, Koko päivän.
Kun olen hereillä, Olen aivan yksin, Talo on pimeä, Väkeni ei ole kotona.
Kun äiti tulee kotiin, Yritän olla mukava, Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.
Kuulin auton, Isä on palannut, Charlien baarista.
Kuulen hänen kirouksen, Nimeni on sanottu, Painan itseni, Seinää vasten.
Yritän piileksiä, Hänen pahoilta silmiltään, Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä. Hän löytää minut itkemästä, Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani, Että hän kärsii töissä.
Hän läimäyttää ja lyö minua, Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi, Ja juoksen ovelle.
Hän on lukinnut sen jo, Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut, Kovaa päin seinää.
Minä putoan lattialle, Luuni melkein murtuneena, Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja. 'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä, Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi. Se kipu ja loukkaantuminen, Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua! Lopeta se, kiltti! Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle, Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.
Nimeni on Chris, Olen kolme vuotias,
Tänään isäni, Murhasi minut. Ja sinä voit auttaa, Jos luet tätä,
ja et ohita.
Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi, Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun, Tämä runo. Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille! Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!
JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
laita tämä päiväkirjaasi
Jos ET lisää tätä päiväkirjaasi
Niin silloin oletettavasti ET VÄLITÄ lasten pahoinpitelystä.
Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut laittaa tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.
Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

Meille syntyy kissanpentuja huhtikuussa <3

Nellistä ja Mimistä on tullut parhaat ystävät <3

Sulo kotiutuu huomenna ^.^

Vaik itseänsä keränny monen monta kertaa
mut nyt sen vasta tajuaa et elämää voi muuttaa
vaikeist asioista tullu yllättävän helppoo
Ja elämästä löytyy jotain eikä tunne pelkoo
Vaik masennuksen ohi ponnistanu tietämättä
Nyt tiedän määränpääni, en vaan pysty päättään
Niin monta kuvitelmaa ollu tästä elämästä
Mut elämä sen näytti ettet päätä itse tästä
Vaik vaeltanu pimeydessä ilman määränpäätä
vihdoin jaloillansa pystyy itse suunan määrään
Valo tunnelissa kertoo, että jaksaa jatkaa
Elämästä löytyy jotain minkä takii jatkaa
Vielä kerran katsoo taakse mutta nyt on pakko
lähtee eteenpäin ja toivoo että pystyy tarpoon
Vaik menetykset sydämessä tulee painaan aina
Mut nyt on pakko lähtee ennen ku on vainaa

Ajatukset tulevasta viiltää sisimpääni
On ennenkin masentanu mut silti pidin pääni
Ja kuvittelin että tulevaisuus olis valoisa
Ja pahat henget sisältäni lopulta voin karkoittaa
Nyt en ees tiedä mitä onni enää tarkoittaa
Ainoo valo pään sisäl on mielen myrskyn salamoista
Paperi ja kynä enää ainoot parhaat toverit
Siihen asti kunnes mustat varjot valtaa oveni
Ja peittää mut pimeyden viitalla
Kävelen kaiteella elämäni sillalla
Pitää vaan varoo ettei alta jalka lipee
Sillä sillon kipu loppumaton valtavana kitee
Ainoot portit jotka enää näen ovat nytten auki
Ne on hautuumaan portit jotka on kaukana kauniista
Sinänsä sillä en pidä täst
Koska tiedän että ku lähden ei ole kukaan kiinni pitämäs

Hei unohda kaikki ne typerät haaveet
unohda kaikki ne lupaukset
joka ikinen sana, joka ikinen katse
niin sinun tulessa totuus palaa

Hei unohda kaikki ne ruusuiset lauseet
hei unohda kaikki ne unelmat
joka ikinen sana, joka ikinen kuiskaus
niin sinun tulessa vain totuus palaa

Puhelin toiminnassa taas . :)

ajattelin eilen taas liikaa
ja sairas yö, taas haastoi riitaa
se tunki sinusta kuvia siihen eteeni ilmaan
miten muka voisin sinut unohtaa?

tarvitsen sinua kuin kuolema tappajaa ja kuin unelmat haaveitaan
mutta sulle riitti sinuutesi unelmat joita et koskaan saa
tarvitsen sinua kuin rakkaus tunteita kuin ikuisuus aikaa
mutta sulle riitti kylmyytesi lämpö jota et koskaan saa

sä sanoit et, "hei ei kai tästä mitää enää tuu"
sä olit silloin niin ärsyttävän varma
et sait mut tuntemaan jotain uskomatonta vihaa
lupasit kaiken muttet antanu mitään
mut hei, ei se mitään kyl mä kestän, mies kestää
hei, muistaks sillon ku oltiin siel mökil
silloin sä annoit mun rakastuu sinuun
viel ku sussa ois lukenu "hei rakastu muhun"
samalla sä kelasit et toi jätkä on ilmaa mulle, vitut en ollu ees ilmaa
sä viel kehtasit hymyillä mulle ja sanoo kaikee paskaa mitä et tarkottanu
Tajuuks sä vitun idiootti että mullakin on tunteet
tuskin tajuut, eihän sun äidinkieles ees tunne sanaa tunne
tajuuks sä vittu, et mua ei oo tehty mikskään vitun leikkikaluks
sä halusit tulla taas mun luo et voisit taas satuttaa mua taas eiks niin? hä?
mua ei kukaan koskaan enää satuta, ei koskaan, vittu koskaan..

tarvitsen sinua kuin kuolema tappajaa ja kuin unelmat haaveitaan
mutta sulle riitti sinuutesi unelmat joita et koskaan saa
tarvitsen sinua kuin rakkaus tunteita kuin ikuisuus aikaa
mutta sulle riitti kylmyytesi lämpö jota et koskaan saa

Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä,
vastaus tulee tässä:
Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut
ADHD on muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden
Vajaus Häiriö.
Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia
huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin
menen pesemään autoa.
Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät
kutsukortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin
roskakoriin, joka on pöydän alla.
Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.
Niinpä päätän laittaa
kutsut takaisin pöydälle ja käydä
tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.
Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain
yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa
työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä
huomaan kokistölkin, jota olin ollut
juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin
pöytää, siirrän sitä hieman syrjään.Huomaan , että kokis on
alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista
kastelua.
Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit
työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit
takaisin ikkunalaudalle ja
menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n
kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla
katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en
muista, että se
on keittiön pöydällä, joten päätän
viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat.
Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy
lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja
haen pyyhkeitä, joilla
kuivaan läikyttämäni veden.. Matkalla liinavaatekaapille
yritän muistaa mitä olin tekemässä.
Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla,
kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen
laittanut autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole
hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko
päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja
aion hankkia apua,
mutta ensin tarkastan sähköpostini.....

Meillä seistään hetkittäin ilman tukea <3