Oli aivan tavallinen helatorstai iltapäivä.
Pieni, kolmihenkinen perhe asusteli mäen huipulla, metsän keskellä keltaisessa tiilitalossa. Alkoi kuulua hiljaista jyrinää, ukkonen oli tulossa. Muutamaan kertaan kuului pientä jyrinää, kunnes alkoi satamaan. Aivan kuin luonto olisi avannut oman vesihanansa, satoi aivan kaatamalla.. Sitten se tapahtui *JYRIN JYRIN!* *BUM!* *FLÄSH!* *TZUH!*
Ukkonen oli siirtynyt aivan heidän talonsa päälle, luonto halusi muistuttaa voimistaan. Ensin kuului jyräys, koko talo tärisi jyräyksen voimasta. Jyräyksen loppu metreillä kuului pamaus, aivan kuin vieressä olisi räjäytetty kalliota. Sitten näkökentässä välähti kipinöitä puskeva valopallo ja sen jälkeen sähköt välähtivät. Perhe hetken keräili itseään, "mitä oikein oli tapahtunut?"... Sitten sama tapahtui uudelleen: Jyräys, pamaus, valopallo, sähköt.
Ihmiset poukkoilivat suuntaan ja toiseen, niin kuin pallot konsanaan. Johdot lähtivät nopealla tahdilla pistorasioista, mutta oli jo liian myöhäistä... Ukkonen oli siirtynyt jo kauemmaksi.
Ukkosen liikkuessa aina vain kauemmaksi, he huomasivat eteisessä palaneen muovin hajua. Haju ei tullut keittiöstä, ei vessasta eikä lastenhuoneesta. Haju oli voimakkaimmillaan eteisessä. Pian se iski heidän näkökenttäänsä, seinä oli musta kuin nokikolarin kädet...
Syyllinen löytyi: salama oli kahdesti iskenyt puhelinpistokkeeseen. Parin päivän aikana heille selvisi ukkosen tekemät vahingot:
- Puhelinpistoke&modeemi (netti mykkä)
- Lastenhuoneen yövalo
- Kaksi puhelimen laturia
- Makuuhuoneen TV
- PlayStation 2
- Makuuhuoneesta palanut sulake
Onneksi heillä ...... EI ollut kotivakuutusta (vielä)
Sen pituinen se.
PS. Nykyään heillä ON kotivakuutus.