IRC-Galleria

Vaikka suomirap on mulle genrenä melko vieras niin nyt on sekin ruksittu bucket-listalta: first time ever filming and featuring in a rap music video! :D Päädyttiin tässä pari päivää sitten muutaman oudon sattumuksen kautta viemään Jujua ja Mr. Jonesia moottoriveneellä auringonlaskun aikaan kuvaamaan räppimusavideoo Kallavedelle. Valoitus & keliolosuhteet oli aivan täydelliset joten saatiin hyvännäköistä matskua ja mun ruman naamankin saattaa bongata taustalta. Lisäksi tein videoon alkuspiikin (in English of course).. toivon mukaan se päätyy lopulliseen versioon koska siitä tuli aivan huikee vaikka itse sanonkin. Juju ja Jones molemmat diggasi ainakin! :D Seuraavia odottamattomia ja outoja tilanteita odotellessa..

Kesäfiilistelyjä! Viimeiset pari viikkoa on ollu kaikin puolin huikeat! Veneilyä, vesiurheilua (eka kertaa ikinä toukokuussa Suomen oloissa!), koripalloa, beach volleyta ja tietysti monenlaisia musaprojekteja, mm. uusien biisien tekoa, jameja ja tulevien bändikuvioiden sumplimista. All the things that make Monolith a happy boy! P.S. veneen katolla on yllättävän kivaa, veneen perässä vielä kivempaa vesiurheiluvehkeillä.. ja veneen sisällä kaikista kivointa ;D Mikä on merimiesten versio kymppikerhosta? Hmm.. the Mermaid Bangers Club?

On taas se aika vuodesta jolloin kokee tekevänsä jeesukset ja syntyvänsä uudelleen! Lisääntyvä valon määrä ruokkii luovaa draivia ja jotain muutakin draivia ;D Ja pakko fiilistellä samaan hengenvetoon mukavia asioita mitä on luvassa: nyt alkuun pidennetty vklp Turussa, sit pääsiäisenä takasin Tahkolle rinteeseen. Sen lisäksi paljon jamittelua ja tän kuun lopulle, toukokuulle ja kesäkuulle on bändikeikkojakin. Ja niistä jopa maksetaan ihan mukavasti joten suunnitteilla oleva Brasilian reissu on taas askelen verran lähempänä toteutumista :D Tällä hetkellä pitäisi keksimällä keksiä jotain valittamisen aihetta jos haluaisi jostain vinkua joten I'll pass :D Vaikka moni asia minunkin elämässä tökkii ja hiertää niin en keskity liikaa niihin. Happiness can be a choice and a matter of perspective 8) Happy Monolith over and out!

Tää on mun sanoittama biisi. Lyriikat on ehkä hieman kyseenalaiset joten piti pätkäistä suurin osa biisistä pois ;D Tosin mainittakoon että kirjoitin ne keskellä yötä joskus 6 vuotta sitten kun kaveri soitti ja herätti mut siihen että "nyt on hillitön inspiraatio, keksin huikeen kitarariffin ja se kaipaa lyriikoita". Se pyysi että kirjoittaisin joko rakkauslaulun tai sitte jonkun ihan yliampuvan läppävedon. Not hard to guess which one I picked.. ;D

Olin ilmeisesti pukin mielestä tänä vuonna kiltti poika kun sen säkistä tipahti ZOOM B1on multiefektipedaali! Joten tässäpä minuutin verran jammailua. This is how you funk out with your junk out B)

Eksyin viikonloppuna ylä-savon paikallisen moottoripyöräkerhon pikkujouluihin. Tai oikeastaan menin kutsuvieraana klubin jäsenen siivellä. Pirskeet pidettiin teollisuushallissa ratakiskojen takana ja basson jytke kuului jo kauas lähestyessä. Oli pimeää, siellä täällä lojui hylätyn näköisiä maansiirto-ja työkoneita suorastaan uhkaavina hahmoina pimeydessä, ratakiskot olivat hiljaiset ja ainoa valo tuli harvoista katulampuista. Matka paikan päälle nosti jo mieleen visioita lainsuojattomien psykopaattien reviirille astumisesta ja hieman kävi mielessä että joutuukohan tässä vielä vaikeuksiin.. MUTTA kuinkas kävikään, ennakkoasenteet menivät pahasti metsään!

Hurjasta ulkonäöstä huolimatta porukka oli todella hyvähenkistä ja vieraanvaraista, en saanut baarijakkarasta päähäni, kukaan ei riidellyt vaikka viina virtasi, kaikilla oli kivaa ja livebändikin teki vaikutuksen. Normaalina baari-iltana jossain jonnelassa tai vastaavassa juottolassa näkee ihan heittämällä enemmän väkivaltaa ja ylipäätään draamaa kuin mitä sen illan aikana. Joudun toteamaan että ennakkoluulot on heitettävä romukoppaan ja käsitys väkivaltaisista motoristeista ei päde ehkä ihan kaikkiin kyseisen lajin edustajiin. Nämä oli vieläpä "naapurijaoston" bileet eli eri motoristiporukan kuin missä mun kaveri häärii, mutta eipä silti kaiveltu puukkoja hihasta tai pistetty legoja uusiks biljardimailalla. Thanks for the good times dudes and dames, keep on riding!

Liskojen yö nro. 793028! Satuin eilen huomaamaan uutisen että alkuperäisen Teksasin Moottorisahamurhaajan nimikkopahiksen näyttelijä on kuollut. Pitää valottaa sen verran tilanteen taustaa että kyseinen leffa jätti mun alitajuntaan pysyvät jäljet kun katsoin sen 10v jantterina alkuperäisenä leikkaamattomana versiona (leffa oli silloin vielä Suomessa kielletty kokonaan). Se ei ole erityisen verinen pätkä mutta sitäkin sadistisempi ja piinaavampi psykologisesti, kuvattu pienellä budjetilla pseudo-dokumentaariseen sävyyn, vieläpä uhkaavan alkuspiikin autentisoimana: "This movie is based on true events". Näin ehkä kolmisen vuotta melko säännöllisiä painajaisia "Leatherfacesta" moottorisahoineen, ja sen jälkeen vielä satunnaisesti. Viime painajaisesta oli jo toki aikaa, mutta kas kummaa, viime yönä moottorisahamurhaaja nousi taas jostain alitajunnan pimeästä sopukasta jahtaamaan minua! En tiedä pitäiskö jo aikuisen miehen hävetä ettei oo päässy vieläkään eroon lapsuuden demoneistaan.. :D

Olin unessa menossa entiseen lapsuudenkotiin jostain syystä, ja lumi oli jo langennut maahan. Oli hämärää mutta pihalla oleva rautainen mattoteline oli tulessa ja siinä roikkui keskellä iso liekehtivä kysymysmerkki! Voin vain spekuloida mitä tuo symboli merkitsi, mutta uhkan tunne leijui ilmassa ja lapsuudenkodin ovi ammotti auki kuin irvistävä musta kita helvettiin. Astuin sisään ja kävelin rappuset ylös. Kuulin saman tien askelia takaani, käännyin ja pimeydestä löntysteli ylös kukas muukaan kuin moottorisahamurhaaja itse.
Yleensä tässä vaiheessa painajaisessa peli on jo menetetty, mutta yks kaks velipoika astelikin yläkerran vessasta ulos ja tyynen rauhallisesti ojensi mulle samuraimiekan ja rynnäkkökiväärin :-D Se tasoitti hieman tilannetta aseistuksen suhteen! Veli otti oman rynkkynsä ja tyhjensimme molemmat lippaat mieheen edelleen rappusissa hitaasti könyävään Leatherfaceen. Normaalistihan painajaisissa luodit ei pahemmin tehoa ja karkuun on turha juosta koska sinä juokset kuin suossa ja unen pahis kuin uudenkarheilla reebokeilla piripäissään, mutta tällä kertaa tulitus teki selvää jälkeä ja Leatherface lyyhistyi portaille.

Erehdyin sitten kuvittelemaan että homma oli sillä taputeltu ja päätin vetäytyä vanhaan makkariini nokosille rankan koettelemuksen päätteeksi. Se oli virhe. Makasin sängyllä ja ovi aukesi. Velihän se taas siinä oli.. paitsi tällä kertaa käsien tilalla oli nahkaiset siivet ja leuka/suurin osa päästä oli venynyt moottorisahan terän muotoiseksi ulokkeeksi. Silmistä näkyi pelkät valkuaiset.. muistan kaikki nämä yksityiskohdat selvästi. Sitten "veli" levitti nahkaiset lepakonsiipensä ja syöksyi mua kohti naamasaha päristen kuin joku Batmanin ja Leatherfacen irvokas äpärälapsi. Siinä vaiheessa heräsin kylmään hikeen, vapinaan ja ahdistukseen ja kesti jokunen tovi nukahtaa uudestaan.

Olen toki nähny paljon, paljon pahempia painajaisia vuosien mittaan sisällön/"juonen" suhteen, mutta tässä unessa se piinaava, uhkaava ilmapiiri oli melkein yhtä paha kuin se minkä tunsin katsoessa alkuperäistä leffaa ekaa kertaa. Ja se palava kysymysmerkki jäi kummittelemaan. Olis mielenkiintoista saada jonkun unien analysointiin perehtyneen ihmisen näkökulma sen mahdollisesta merkityksestä..

Taas kerran jaan observaatioitani puumista, noista kyltymättömistä kissapedoista joille tällaiset nuoret pojankossit ovat vain maukas suupala! Eksyin eilen baariin kuuntelemaan meidän bilebändin laulajan kakkosbändin keikkaa. Eksyin myös tanssilattialle niinku yleensä ja ennen kuin ehdin tajuta mikä minuun iski, tunsin jonkun kouraisevan mun persettä ei niin hienovaraisesti. Käännyin salamannopeasti kohdatakseni vastustajani ja jouduin silmätysten nälkäisen, n. 50-60v pubiruusun kanssa joka muistutti lähinnä paula koivuniemeä jolta olisi poistettu pakaralihakset kirurgisesti ja siirretty ne vatsaonteloon. Varsin oudon muotoinen otus, inverttiperse, tukkakin oli kuin petolinnun pesä ja silmissä kyti himo josta suorastaan huusi että "mun ukolla ei oo seisonu viimeiseen 15 vuoteen!" :D

En sitten jostain kumman syystä lämmennyt tälle predatorille.. valitettavasti se vaan innostui enemmän siitä kun tylytin sitä ja piiritti mua koko loppuillan. Onneksi pari aika lailla tasokkaampaa puumaa tuli pelastamaan tilanteen jossain vaiheessa, ne oli tarkkaillu tilannetta ja nauranu ittensä kipeiksi kun juoksin ympäri baaria sitä petoa karkuun, ja lopulta näkivät parhaaksi tulla väliin :D Toinen näistä oli 40v mutta ehkä timmein ikäluokkansa edustaja joka on koskaan jänkinyt vastaan suomessa. Olisin veikannut hyvin säilyneeksi ja treenatuksi 35-vuotiaaksi enintään. Vanhempi ja härskimpi puuma joutui toteamaan että se jäi ravintoketjussa kakkoseksi ja meni hiiviskelemään muiden miesten kimppuun :D

Jälleen kerran joudun toteamaan että on näissä alfapredatoreissa ainakin yksi positiivinen ominaisuus, tai kaksikin: rohkeus ja aloitekyky. Nuoret naiset vois ottaa siitä oppia ;) Olkaa rohkeita muttei härskejä ja pitäkää kehostanne (ja toki mielestännekin) huolta! Siinä olis mun ideaalinainen, oli se sitten 20 tai 40 :D

Love this little dude <3 Tän kuvan nähdessään velipoika tuumasi että "minähän syön omaa kättä!" =D

Olet mies. Sun pitää olla itsevarma (sopivasti muttei liian, ja se raja on kuin veitsenterällä tasapainottelisi), aina sanavalmis ja hauska vaikka mummos olis liiskaantunu rekan alle ja olisit just tullu sen hautajaisista, urheilullinen (sopivasti muttei liian ettei naisille tule alemmuuskompleksia/läskiangstia :D ), komea (sopivasti muttei liian jotta nainen ei ala rankkeeraamaan itseään sua alempiarvoiseksi ja ahdistumaan että muut naiset nappaa sinut) ja menestynyt (sopivasti muttei liian jotta nainen ei ajattele että priorisoit uraasi/harrastustasi/mitä tahansa asiaa jossa olet hyvä ja/tai pode alemmuuskompleksia siitä ettei itse osaa jotain asiaa), ja jos saat naisen napattua sun pitää huomioda sitä koko ajan (muttei liikaa ettei nainen ahdistu/pidä sinua takertuvana kynnysmattona).

Olet nainen. Sun pitää olla normaalin, perussievän näköinen and that's it. THAT IS FUCKING IT. Luonne, lahjakkuus, rahatilanne, koulutus yms on täysin sivuseikkoja. Jos olet laiha, olet mallinmitoissa. Jos olet läski, olet naisellisen pehmeä ja runsas. Jos olet atleettinen, olet salikissa/fitnessbabe/täykkäri, ja mitä tahansa kauneusvirheitä sinussa saattaa olla, voit piilottaa ne meikin ja vaatteiden avulla. Saat aivan varmasti itsellesi kunnollisen miehen, tai jos olet vosu, monta vähemmän kunnollista miestä. Sen kun pidät avoimien ovien päivän jalkojesi välissä ja käviöitä riittää varmasti. Ja vaikka olisit merenrantaan huuhtoutuneen syvänmeren olion näköinen joka on ihan sysipaska kaikessa ja köyhä kuin orpo juutalaispoika holocaustin jälkeen, on silti miehiä jotka saattavat kiinnostua sinusta.

Miettikääpä tätä ensi kerralla kun meinaatte valittaa että naisilla vaikeaa! Saa kommentoida, kritisoida, väittää vastaan tai vaikka vittuilla, mutta I gotta warn ya, se poikii vastavittuilua ;D Keskustelu on tervetullutta mutta mielellään rakentava sellainen.

Kirjoitin tän blogimerkinnän purkaakseni tuntojani ja vuosien mittaan kasvanutta kolossaalista vitutustani tän asian suhteen. Onhan mulla naisia ollut vuosien varrella paljonkin, eikä tämä ole mitään henkselinpaukutusta tms internetwarriorismia/muuta alfapaskaa vaan tosiasioiden toteamista. Ja mainitsin sen ainoastaan tehdäkseni seuraavan pointin: lukumäärästä huolimatta kohdalle ei ole sattunut YHTÄÄN, ei yhden-fucking-yhtään naista jolla olisi edes puolet muumeista laaksossa ja edes semi-terve itsetunto. Ei edes niillä missin näköisillä (itse asiassa niillä on monesti ollu kaikista pahimmat kompleksit ja ahdistukset kun ne on ollu tavallaan oman ulkonäkönsä ja sen ylläpitämisen vankeja). Eikä minua se naisten huono itsetunto haittaisi lainkaan ellei se aiheuttaisi minulle itselleni helvetinmoisia ongelmia, pahaa oloa, pahaa mieltä ja ahdistusta naisen oireilevan käytöksen johdosta.

Huh, jopas helpotti. Ei tartte ruveta ravaamaan kalliilla yksityisterapeutilla kun sain tän kirjoitettua :D Thanks for reading, stay tuned for more!