Rakennan unelmieni pilvilinnan korkealle taivaalle.
Mutta jossain sisimmässäni aurinko katoaa
ja pilvet hajoaa.
Kaikki muuttuu ja on niin erillaista.
Mutta jos tunnen olevani yksinäinen,
eksyksissä tai kaukana kotoa,
tiedän etten koskaan ole yksin.
Ajattelen vain perhettäni ja kaikkia jotka välittävät.
He odottavat minua aina luokseen,
syliinsä sulkeakseen.
Tulee vielä päiviä jolloin menetän otteeni elämään,
päiviä jolloin en tiedä minne kuulun.
Mutta tiedän aina että koti on siellä missä sydämenikin.
Kun Seuraan sydäntäni löydän aina kotiin<