Oli joulu ja dokasin niin kuin joka joulu. Olin juuri ryöstänyt joulupukin ja retutin tonttuja aivan huolella. Uskoakseni paras joulu.
Lähdin kouluun ojamolle joka oli jotenkin autokauppa ja puusepänverstas samaan aikaan ja vuosi oli 1943 tai jotain. Toinen maailmansota. Olin juuri ampunut kivan kasan natseja - ainakin luulen että ne oli natseja mutta mielestäni tunsin heistä ainakin puolet. En kait enää välittänyt koska minulla ei ole ollut yhtä hauskaa pitkään aikaan. Konekivääri lauloi koko illan ja autokauppa oli hyvin äkkiä täynnä ruumiita. Jotkut kituivat vielä joten kävelin ampumassa kypärät päästä ja tungin ruumiit seinään.
Hetken päästä opettaja tuli sanomaan että voisi käydä tutustumassa millaisia teistä tulee kun valmistutte. Kadun toisella puolella oli jonkinlainen pulju. Ruumiit alkoivat nousta lattialta ja pojat hyppäsivät skoottereiden päälle. Sitten minä jouduin antamaan kaikille lähdön niin kuin formuloissa, mutta yksitellen. Ensimmäinen viivalla oli kyllä tyttö ja kehuin typykän tissejä monttu auki. Neitokainen ei skootterilla ajellut vaan hyppäsi autoon hymyillen. Jäin pihalle heiluttelemaan ruutulippua suu auki katsellen typykän perään, enkä välittänyt vaikka muut skootterit lähes romuttivat toisensa pihalta ajaessa.
Kävellessäni itse jalan tien toiselle puolelle, pidin jonkun puheen koulukiusauksesta, kuinka huppupäiset ja ei hupulliset aina riitelivät. Koska minulla ei ollut hupparia ja luokkakaverilla oli hän alkoi hieman töniä. Voi pojat kun olisi äijä tiennyt että olin juuri kaatanut kasan natseja - ja luultavasti kavereita. Sai äijä kyllä pataansa mutta sitten kaveri - oikea kaveri soitti oikeasta maailmasta ja herätti minut.