IRC-Galleria

Helvetti että oli kivaa kusettaa koiraa ulkona darrapäissään kesähelteessä kun narttu pääs irti remmeistä! Kovin se saatana juoksee eikä itse voi tehdä muuta ku vihellellä jos se ymmärtäis tulla luokse, tai toivoa autoa joka pysäyttäis sen vihdoin. Hyvästi valjaat. Kuristuspanta taas käyttöön.

Onko kukaan koskaan katsonut ylös taivaalle? Tänään yöllä aurlahdessa satuin katsomaan ylös. Montako lentokonetta lohjan yllä yössä yleensä lentää ja kuinka usein? Huomasin nopeasti tähden... Ei varmasti lentokone ja kiisi melkoista vauhtia ja toinen seurasi perässä.
Jännä juttu kun juttelimme juuri maan ulkopuolisesta elämästä ja elämän jälkeisestä elämästä, nyt myös kolmas tähti lensi ohi. 5 minuuttia kului ja 4 tähteä oli lentänyt taivaalla ja 2 lentokonetta. Loppujen lopuksi 8 tähteä, tahden lentoa, juttua, mitä vittua sitten olivatkaan ja 3 lentokonetta oli lentänyt lohjan yllä. En ole kyllä koskaan moista nähnyt. Olen kyllä vitun varma että mikä ylläni lensi, ne monet, eivät olleet lentokoneita, mutta olivatko ne edes tähden lentoja??!! Todella häiritsevän ja outoa!! Voisin veikata että tähän aikaan yöstä jopa 5 lentokonetta olisi varsin vieras näky. Mutta nuo kahdeksan pistettä jotka kiisivät taivaalla, kertokaa rakkaat kullannuput mitä vittua nuo pallerot oikein olivat?? <- kysymysmerkki!!! UFO je jee

PS. Kattokaa taivaalle...

Ensimmäinen uni muistuu mieleen lähinnä salin merkeissä, eikä ole kyllä koskaan ollut noin vaikeaa painojen kanssa. Nyt melkein pelottaa lähteä salille jos uni antoi mitään vihjettä kuinka raskasta siitä tulis. Heräsin tekstiviestiin.

Toinen osa kun sain taas simmut kiinni. Olin joutunut Supernaturallin pyörteisiin. Melkoinen spektaakkeli. Sellaista jännitystä ei ole TVssä nähtykään. Ainut kerta kun näin hirviöitä suoraan, oli kun yks ajeli jollain hippipakulla, enkä nähnyt kamerakulmasta muuta kun sen pedon silmät. Tuima katse ratin takana ja veikkaisin et se yritti kovasti ajaa ylinopeutta. Tuhma tuhma. Muuten pahuus tuntui liikkuvan jotenkin varjoissa pahaaenteisesti kuitenkaan näkymättä kertaakaan. Karmivaa kauhua.
Muuten oli kyllä sellaista draamaa että oksat pois. Mun mutsi oli kuollut johonkin ja seisoimme kahden sen haudalla. Oli syksy ja jotenkin aavemaisen goottinen ja synkän kirkas ilma. Pilvet kulkivat raskaina taivaalla kuitenkaan peittämättä kuitenkaan taivasta kokonaan. Kevyen tuulen puhaltaessa viileänä maan kamaralla, istuimme jälleen autossa juoden kaljaa. Olimme nyt kahden. Vanhemmat olivat molemmat kuolleet ja omalla tapaa olimme nyt vapaita. Haaveilin että voisin muuttaa jonnekin kauas pois tältä kiviseltä maalta. Halusin muuttaa jonnekin jossa olisi paljon vihreitä niittyjä, pehmeitä tuulia, ja paljon lämmintä auringonpaistetta.
Istuin nyt tyttöystäväni perheen ruokapöydässä ajatellen vapautta ja niitä vihreitä niittyjä, kun joku mainitsi mun mutsin. Purskahdin perkele itkuun ja tytön isi siinä vittuili että on aika noloa että iso mies itkee. Äippä siinä yritti paikata mun häpeää että ei se mitään. Vastasin vaan että onhan tää perkele aika säälittävää.
Olin siis melkoinen epäsikiö mieheksi. Itkin ja mulla oli kait joku sisäinen musta voima ja myös tämä kitara kädessä jota soitin epätoivoisin nuotein. Se yks hiiviskelijä joka roikkuu niiden poikien perässä oli myös paikalla sepostamassa jostain kamalasta pimeydestä, joka oli laskeutumassa päällemme. Soitin viimeisen nuotin ajatellen niitä vihreitä niittyjä ja kuollutta sukuani kun pimeys viimein laskeutui ja kamera pimeni - mutta filmi jatkui. Kuului vain pahaenteisiä ääniä pitkän aikaa enkä nähnyt enää mitään. Ja sitten tuli lopputekstit. Heräsin kyyneleet poskilla. Kuinka säälittävää.
Oudosti koko juba meni jotenkin kolmannesta perspektiivistä. Heräsin lopputekstejen aikaan tekstiviestiin. Serkulla alkais muutto viideltä ja tarvis apua kenellä nyt olis aikaa auttaa. Sinne vaan siis tekin jos kykenette :D

Kolmas uni alkoi melko räväkästi. Se oli melkein kuin olisin siirtynyt uneen. Ajoin näköjään pakettiautoa, sellaista hippimallia, ja perkele nopeasti jarrut pohjaan! Meinasin ajaa karhua päin ja joku hemmo selitti et sil oli tapana pelotella samalla tapaa karhuja, ajamalla niitä päin. Vitun outo hemmo. Ja se karhu tömisteli ohi kuin joku vitun dinosaurus Jurassic parkista. Tum tum perkele! Vihdoin kun se karhu, jääkarhu oikeastaan, oli tiipertäny ohi, niin jatkoin matkaa. Seuraavaksi ajoin jotain strutseja takaa K-kaupan pihalla perttilässä. Vitun outoa, todella todella... outoa. Päätin herätä ennen kun joku kuolee. Muistaakseni heräämisen aikaan hippipakuni oli hyytymässä siihen perttilän ylämäkeen. Hyppäsin kait sit autosta ja heräsin.

Pum pum sanoo naapurin seinät. Höpö höpö jäp jäp, naapureilla on bileet. Paskaako siinä, minä lähden töihin!
Ajattelin vain mainita että perkele se vaan on Dark Lunacyn farewell song maailmankaikkeuden hienoin biisi! Se se vaan kestää aikaa ja uudelleen toistoa! Aivan vitu mahtava!

Kalju James Bondmainen pahis leikki mun tunteilla unessani ja se oli siepannut jonkun mun läheisen kersan. Ja se kalvas kusipää kertoi myös, että se on asettanut gorillan vartioimaan sitä. Näin on näppylät sanoi kuulapää tuimasti.
Pyörin Wolverina pitkin pitäjiä ja etsin sitä hiivatin vekaraa. Alussa oli tapahtunut vaikka mitä mutta ei pysty muistamaan mitä kaikkea sitä tuli sähellettyä.
Saavuin jonkinlaiselle paatille haulikko käsissäni ja huomasin nopealla vilkaisulla että sen kannella seisoi kait saman ikäinen nappula luuttuamassa huvipurren kantta ja painelin ohi. Tähtäsin haulikolla taaksepäin, niin kuin useissa elokuvissa jotkut sankarit tekivät, ja kuvakulmakin oli yleisö ystävällinen. En nähnyt mihin suuntaan olin matkalla mutta näin itseni taakse, jota siis – minä, en nähnyt. Kysyin kollilta että missä ne muut pimeät pöllöt pällistelevät. Penska vastasi jotain mutta vaistosin jotain pahaa ja sitten tuli se elokuvamaisen äijäily kohtaus, kun ammuin taaksepäin katsomatta pojan kumoon. Heitin jonkun typerän läpän ja nauraa hohotin omalle paskalle huumorilleni. Muahahaha! Poika vastasi siihenkin jotain ruikuttavalla äänellä jossa oli jotenkin, metallinen hohto. Käännyin katsomaan nappulaa ja huomaankin nyt että se rimpula oli sidottu kiinni mastoon ja suu oli tukittu kusisella sukalla. Pojan rinnalla roikkui kasettinauhuri ja komia haulikon reikä koristi vatsaa. Ja niin - tottakai tuo poika itse oli se, ketä etsin. Se siitä vitun äijäilystä!
Kompuroin kannen alle ja olenkin yhtäkkiä jollain vihreällä niityllä, jossa oli grilli katos. Siellä oli niin surullisen näköinen gorilla että purskahdin itkuun. Ilta hämärtyi nopeasti. Olin vihdoin saanut syötyä sen kirotun gorillan kun hämähäkit saapuivat. Niiden verkot mitä ne pohalsivat perseestä olivat terästä ja pian sitä lenteli niin paljon etten pystynyt liikkumaan. En voinnut kynsiä itseäni vapaaksi joten huusin vain kolme perkelettä ja jökötin siinä kuin tatti. Mietin että olis mukavaa jos osaisin sylkeä tulta, ja siinä samassa heitin "pienet" lohikäärmeen liekit suusta ja pienen matkan päässä oleva iso hotelli räjähti ilmaan. Noh, puolet vaan ja liekit pyyhkäisi kaikki hämähäkit vittuun.
Juoksin hotellin raunioihin ja etsin vessan. Pyyhin niitä pikkupaskoja vittuun mun päältä kun laivan kapteeni kuulutti käytävällä että kaikkien asiakkaiden olisi osaallistuttava siivoukseen ja hotellin korjaukseen. Tottakai se kusipää löysi minut ja sanoi että sinä myös. Minä otin hemmon ryntteistä kiinni ja sanoin että kuuleppas nulikka - jollet halua pahasti selkääs niin väistyt mun tieltä vittuperse! Hemmo purskahti itkuun kun pyyhelsin ohi. En ymmärrä mitä laivan kapteeni komentelee hotellissa mutta samapa tuo.
Juostessani paremmalle puolelle hotellia, jota en ollut räjäyttänyt paskaksi, vielä, juoksin ulos unesta. Ihana herätyskello vittuili ja huus mulle päin naamaa niin että herääppä juntti ja painu töihin. Kolmen tunnin unien jälkeen en voi kun raapia persettä ja nousta ylös. Hohhoijaa! Jotain onnea sentään siinä että olin todella hereillä, muuten olisin Wolverina repiny perseeni.
Toissä oli – ihanaa.
Saatana!

Näin unta että minulla oli villakoira jota ulkoilutin metsän rajalla. Koira tuli luultavasti uneeni kun olin kuunnellut Leevi and the Leavingssin Rin tin tin biisin ennen nukkumaan menoa. Sitä en taas tiedä mistä nuo kaksi hirveä pöllähti sille samaiselle tielle.
Hirvet tuli kuin vääristyneet painajaiset vihaisen karhun perseestä. Todella vihaisen näköisiä hirviä, hui perkele! Ne saatanan lapiopäät jotenkin janosivat mun villakoiran verta. Minä pelästyin aivan helvetisti ja ihan hädissäni yritin läpsytellä niitä lapiopäitä vittuun mun koiran luota, mut ne kilinvitut vaan jyrsi sitä mun piskiä. Minun koiraa.
Hyppäsin sen toisen hirven niskaan ja yritin kuristaa, hakata ja potkia sitä, mutta ei se vittu auttanut. Apua saatana! En nyt sit keksiny muuta vaan aloin syömään sitä perkeleen poroa elävältä, mutta jouduin kuitenkin seuraamaan kuinka toinen hirvi ajoi mun koiraa takaa, kuin pantteri peuraa.
En muista sainkö syötyä sen hirven, poro on parasta. Hirvi ei ollut mitään herkkua. Muistin kummasti koiran kohtalon kun heräsin kyynel silmäkulmassa ja päässä soi vaan että sen villakoiran nimi oli rin tin tin... Itku.

Janne sai eilen mäyriksen Vodkaa. Nyt vois vaan arvuutella - kauan kestää kun on viinat juotu?
Pulloja yhteensä 10x50cl
Oma veikkaus 6 viikkoa.
24.4 alkaa -> TODAY!!

Kukaan vielä keksiny kivutonta itsemurhaa??? Itsellä olis, bensaa päälle humalassa, ranteet auki, tulitikku, hyppäät korkealta ja varmasti jotain kivaa muuten. Tänään kuumottais!!! Liikaaa liikaa liikaa! Ei jaksa! Kesä

Lomautus oli nyt ohi ja paluu arkeen rankka. Jouduin opettelemaan kakkoslinjan mutta onnekseni opin sen nopeasti. Huomasin myös että vuorolista näytti about hienolta. Meillä olisi kymmenen päivän vapaita kun vuoro pyöriny ympäri. Jippii, perkele
Vuoromestari ihmetteli että Jannehan se oppii vitun nopeasti. Hyvä hyvä. Vuoron jälkeen koppiin puhumaan lisää.
Vuoro ohi ja pomojenkoppiin puhumaan. Koska Janne osaa niin vitun hyvin saatana, niin Janne opettelee myös kolmoslinjan ja kuivauskoneen ja mitäköhän muuta. Ja niin, sun lomat on peruttu. Ei kymmenen päivän mahti lomia ja by the vitun way, tää ei ollu edes unta vaan tosinta totta! What a fucking Nightmare!
Vitut siellä Finnforestilla kertopuuta rakenneta, ainakaan nyt, vaan juoppoja! Kyllä alkoi viina taas maistumaan!

Salilla rehkittyä puoltoista tuntia, salibandypeli sen jälkeen oli kohtalaisen rankkaa, Perkele! Mutta niin se pitääkin. Takaisintulo matkalla kattelin väsyneenä risteyksessä että oikealta pujottelee auto suht kaukaa ja vasemmalta kurvasi auto oikealle, minun suuntaani, joten mitä jos painettais kaasua niin ehtisin just siinä välissä. Onneksi kaveri ketä lymysi autonsa kanssa sen kääntyvän auton takana osasi polkea jarrua, meinaan muuten joisin kaljaa tiskillä Tenkulan kanssa. Hemmot ihan morjesti kun painelin ohi. Pitäis poikien muistia teroittaa että sitä kuuluisi moikata kämmen suorana, ei keskisormi pystyssä.
Kotiin päästyäni huokaisin taas mun lehtikasalle, joka sen kun vain kasvoi kasvamistaan. Revin läheisestä kirjekuoresta palan ja kirjoitin siihen "Ei enää mainoksia. Ei ei ei. Ja pois muutkin hiiviskelijät mun oven takaa. Ei uskovaisia!!! Kiitos". kymmenen vitun sekuntia ni ovikello soi. Mietin et joku saakelin hassu naapurin setä vittuilee mulle, perkele! Hahhah saatana! Mutta ihan pelästyin kun siellä seisoi TV lupatarkastaja likainen hymy huulilla ja euron kuvat silmillä. Jackpot!!! Hemmo sanoi vaan että, "En mä nyt tässä ole hiiviskelemässä", ja vilautti sitä saakelin korttiaan. Voi voi... Täytyy lisätä TV lupatarkastajat siihen lappuun uskovaisten viereen ja kun kerran on paperissa vielä tilaa, niin täytyy rukstata muutama muukin nimi paperiin, kun nyt vaan keksin mitä.
Varsin loistava päivä siis, mutta selvisin kuitenkin hengissä, ellen nyt tukehdu tähän extra super hyper hot tuliseen Tacoon, jota väännän nyt kyyneleet poskilla naamaan. Outoa kuinka myös hikka alkoi kun tätä paskaa sai murjottua poskeen pari puraisua. Näillä eväillä kohti huomista. Vittu jos sitä joutuu vielä baariin... Ei ei ei... tai - ehkä kuitenkin, mut - ei nyt kuitenkaan...