Toisena päivänä Berliinissä kävelimme aivan helvetisti - niin että alkoi jo ihan vituttamaan. Muutama kuva tuli napsittua. Illalla kävimme sillä korealla tiellä josta löytyivät baarit - ja hetken pyörittyä viiden baarin nurkilla arvoimme baarin. Kaikki näyttivät hyvin epäilyttäviltä mutta päätettiin astua sisään. Osoittautui että rasitimme päätä liikaa baarin ulkopuolella, sillä kaikki viisi ovea johti samaan julmetun baariin. Baari oli ulkona josta pääsi myös korkeaan rakennukseen jonka huipulla oli myös viina tarjontaa. Oli kyllä rakennukset ku pommin jäljiltä, eli aika Fallout mesta. Kun kävin etsimässä WC:tä löysin kasan varsin epäilyttäviä herroja. Yksi hiipi varjona viereen kun kurkkasin toiseen kerrokseen. Mies oli kuin karhukoplasta mutta ajattelin kysyä kuitenkin missä päin WC olisi. Köriläs kumarsi eteen päin ja kuiskasi "Want some cocaine?" Koska hemmo oli varsin epäilyttävän näköinen ja olin humalassa, jotenkin sana toilet oli kadonnut sanavarastosta, joten kysyin uudestaan "Where's the WC?". Tuli hetken hiljaisuus jonka herra numero 186-802 kuitenkin rikkoi. "Want some cocaine?" Päätin luovuttaa ja nousin kolmanteen kerrokseen. Siellähän se WC olikin ja oli kyllä sellainen ilmestys että voi vaan kiittää onnea ettei ollut paskahätä. Ei oltu varmaan vedetty koskaan joten hyvä etten pyörtynyt siihen paikkaan.
Kolmas päivä pyörittiin metrossa ja hommattiin sama hostelli kun ensimmäisenä päivänä, koska toisena päivänä löydetty hostelli oli varsin rupunen ja kuitenkin lähes saman hintainen kuin loistokkaampi edellinen jossa oli oma suihku huoneessa ja TV. Tuli ihan ikävä niitä dubattuja tv ohjelmia, mutta ainakin oli tv.
Ei selvää päivää Berliinissä.
Kun keskiviikko koitti, kävi tie Wackeniin.