IRC-Galleria

Kun pääsimme vihdoin Wackeniin niin goddamn!! Kadut näytti siltä kuin festari olis jo lopuillaan. Roskia jo nyt ihan vitusti. Kyllä ne 3000 paikallista Wackenilaista arvostaa kun 65000 heavy bilettäjää tallaa paikalle. Jo kun katseli katuja niin ihmisiä oli aivan vitusti. Olis pitänyt ottaa kuva kaduista jotka olivat varsin ahtaat, mutta jäi nyt sit ottamatta, vaikka olisihan kamerassa ollut päälle tuhannelle kuvalle tilaa. Miksi siis en räpsinyt? Miksi?!
Bussista kun astuimme ulos, selvinä ainakin minä ja j-1, muistaakseni, päästiin itse alueelle. Täytyy sanoa varsin laaja alue. Aluksi näin vain murto-osan alueesta ja sanoin siinä että onpas iso paikka. No kun kävelimme syvemmälle leirintäalueelle niin alkoi jo tajunta repeillä. Helvetti alkoi jo väsyä tavaroiden kanteluun ja siinä kun pälyillään kirjaimia millä aluella ollaan niin, joops, siinä oli ihmettelemistä. Olisikohan about 2km halkaisijaltaan koko leirintä alue, joten sitä kun tuli rampattua muutamaan otteeseen, niin tuli kyllä ainakin käveltyä paljon. Minulle tapahtumassa ei ollut kovin montaa bändiä jota kunnolla fanittaisin mutta tuli sitä muutaman keikka katsottua. Iron Maiden jäi väliin mutta enköhän ole sen jo pari kertaa nähnyt. Toisaalta olisi ollut kiva nähdä se yleisö. Ei meinaan paljoa jäänyt leirintäaulueelle. Muutama sammunut juoppo ja pari vihaista lokkia.
Helvetti kun olis puujalat tai kolme metriä pidempi niin olis saanut kunnolla kuvia yleisön keskeltä. Olihan ihan julmetusti porukkaa. Varmaan tulee tota hoettua paljon, mutta kun sitä vaan oli ihan vitusti.
Kerran käveltiin yleisön keskellä ja yks turvamies nukkui jonkun toisen hemmon vieressä. No eipä kait ne turvamiehetkään aina jaksa :D
Muutamalla keikalla siel oli sellaisia saksalaisia sikoja jotka kylpivät mudassa. Oli siis hetki sitten satanut vettä, itse asiassa juuri silloin kun kävimme kaupungilla kaupassa ja sitä vettä tuli ku esterin perseestä. No pojat, sakemannit kait, näyttivät myös kuin olisivat ryömineet toistensa perseestä. Oli nähtävästi hauskaa mitä minä en ymmärrä. Ja suomalaiset muka outoja. Vaikka toisaalta tuli kyllä nähtyä jotain sellaista jolla luulis ettei suomikaan voi ylpeillä. Muna toisen suussa mielestäni ei ole ylpeyden aihe, jos molemmat ovat karvaisia miehiä. Ettei nyt vaan olis vähän ruotsalaista verta joillakin.
Ensimmäisenä päivänä tosiaan paloin niin Wackenissa että sulat päähän, olen intiaani. Kotona saunassa käytyäni löysin helminauhan kaulaltani jota en muista ostaneeni. Aurinko porotti kyllä ihan kiukulla. Ekan päivän jälkeen jo melkein näytin intiaanilta, kun jouduin hiiviskelemään varjoissa ja auringossa mieli teki jo huutaa. Varjot pois, kirves käteen ja sulat päähän niin siinä on sellainen harvinainen intiaani suoraan suomesta jota saksalaisetkin saisivat ihmetellä. Keksin sateenvarjon ostaa aika pian ja sain vähän varjoa siitä mutta olo oli jo hyvin tuskallista. Ja kun oli tullu dokattua niin monta päivää putkeen, ei se viinakaan maistunut ihan niin ihanalta. Muuten olisin vetänyt sellaiset perseet että seuraavana päivänä olisin varmaan ollut yks vitun iso helmi kun olisin sammunut kuuman auringon alle. Vesikellot kyllä vähän saikäytti kotipuolella.
Vaikea sanoa mikä oli paras keikka tuolla, kun tosiaan niitä minun bändejä ei montaa ollut. Bodomi jytisi niin kovin siinä lähellä, että mietin että sydän varmaan hyppää kohta rinnasta. Useimmat bändit vaan puhalsi pehmeästi housuja, mutta kristus nuo jotkut paukutti. Nightwishinkin olen aikaisemmin nähnyt mutta en uudella laulajalla. Kait se lauloi ihan ok mut mielummin minä Tarjan tissejä olisin zoomaillut. Sonata Arctica jäi tavallaan väliin. Jätettiin se laulaja halkomaan nenänsä kanssa basarin tuulta lavalle ja mentiin sinne toiselle alueelle syömään. Hyvinhän sieltäkin näkyi jotain ja musiikki nyt kuuluu pitkälle. Soilworks heitti sen 'Wall Of Deathin' ja näytti ihan hyvältä siellä ruudulla se Braveheart meininki. En olisi kyllä halunnut silloin olla vitun pihalla viinasta ja untamona jäädä siihen tyhjään kohtaan. Olis varmaan paskat plörähtänyt housuun kun aluks miettii että - tulipahan tilaa ja sit yks kaks - vittu nehän tulee päin. Siinä rytinässä olis kyllä edellis päivän döönerit räjähtänyt kuin kuiva ruuti pöksyille ja olis varmaan täytynyt hypätä siihen kuralammikkoon ihan vaan säästyäkseni pahimmalta häpeältä. Toisaalta ei olis ollut vaihtohousuja joten olis kait täytynyt katella viereisen leirin toimintaa ja kävellä loppu festari sukka munissa.
Viimeisenä päivänä en ajatellut juomaan mutta taisin ratketa ryyppäämään. Se kun se kirottu aurinko laskee niin olo helpottuu. Olo oli kun Draculalla. Taisin pötköttää mun "arkussa" muutenkin puolet päivästä vaikka se olikin sellainen sauna. Jos teltta oli sauna niin minä kiuas. Tuntui kuin iholla olisi palanut pienet liekit koko ajan, joten ihoa kuumotti kyllä kovasti. Vettä kun olisi heittänyt päälle olisin varmaan räjähtänyt savuna ilmaan. Onneksi viimeisenä päivänä iltaa kohti oli pilvistä joten pystyin ryömiä ulos teltasta raikkaaseen ilmaan.
Eipä siinä paljoa muuta. Olihan sielä ihan kelpo väkeä, mutta riitti siellä sellaistakin herrasmiehiä että kun katsoo omaa elämää, niin ei tartte hävetä nyt sit kuitenkaan - oikeastaan mitään.
Ja sunnuntaina lähtee - hyvin, todella outo matka takaisin suomeen.

Yksi juttu mikä kyllä nousee ekana mieleen kaupungista on möljän portaat. Ei se naiskauneus oikein tehnyt vaikutusta - ehkäpä sitäkin löytyy mutta oli vähän kiven alla meidän aikana. Kylän koreimmat naiset olivat kyllä sen yhden tien varrella pälyilevät huorat. Kun nostin katseeni kahteen helvetin timmiin mimmiin, korot vaan kopisi kun tytön kiisivät kylkeen. Voi pojat kun tarjoukset paranivat niin olis melkein tehnyt mieli niin sanotusti, kävellä suoraan sisään - ja oikein rytinällä. Varsinkin kun ohitimme yhden vyölaukkutytön neljä kertaa. Käy vähän tyttöä sääliksi kun tuli käveltyä niin monta kertaa ohi - ja vähän kyllä käy sääliksi itseäkin. Täytyy kyllä sanoa että niin paljon korot kopisivat sillä tiellä, että luulis päivän saldon menevän suoraan uusiin kenkiin.
Toisena päivänä Berliinissä kävelimme aivan helvetisti - niin että alkoi jo ihan vituttamaan. Muutama kuva tuli napsittua. Illalla kävimme sillä korealla tiellä josta löytyivät baarit - ja hetken pyörittyä viiden baarin nurkilla arvoimme baarin. Kaikki näyttivät hyvin epäilyttäviltä mutta päätettiin astua sisään. Osoittautui että rasitimme päätä liikaa baarin ulkopuolella, sillä kaikki viisi ovea johti samaan julmetun baariin. Baari oli ulkona josta pääsi myös korkeaan rakennukseen jonka huipulla oli myös viina tarjontaa. Oli kyllä rakennukset ku pommin jäljiltä, eli aika Fallout mesta. Kun kävin etsimässä WC:tä löysin kasan varsin epäilyttäviä herroja. Yksi hiipi varjona viereen kun kurkkasin toiseen kerrokseen. Mies oli kuin karhukoplasta mutta ajattelin kysyä kuitenkin missä päin WC olisi. Köriläs kumarsi eteen päin ja kuiskasi "Want some cocaine?" Koska hemmo oli varsin epäilyttävän näköinen ja olin humalassa, jotenkin sana toilet oli kadonnut sanavarastosta, joten kysyin uudestaan "Where's the WC?". Tuli hetken hiljaisuus jonka herra numero 186-802 kuitenkin rikkoi. "Want some cocaine?" Päätin luovuttaa ja nousin kolmanteen kerrokseen. Siellähän se WC olikin ja oli kyllä sellainen ilmestys että voi vaan kiittää onnea ettei ollut paskahätä. Ei oltu varmaan vedetty koskaan joten hyvä etten pyörtynyt siihen paikkaan.
Kolmas päivä pyörittiin metrossa ja hommattiin sama hostelli kun ensimmäisenä päivänä, koska toisena päivänä löydetty hostelli oli varsin rupunen ja kuitenkin lähes saman hintainen kuin loistokkaampi edellinen jossa oli oma suihku huoneessa ja TV. Tuli ihan ikävä niitä dubattuja tv ohjelmia, mutta ainakin oli tv.
Ei selvää päivää Berliinissä.
Kun keskiviikko koitti, kävi tie Wackeniin.

En tiennyt että se olisi edes mahdollista, vaikka en kyllä ole antanut asialle paljoa ajastusta, mutta röyhtäsin ja hikkasin yhtäaikaa oksennukset suuhuni. vaau! Kerran kyllä melkein aivastin paskat housuun. Krapulassa onnistuu kaikki mutta ei mikään.

Jos helvetti on olemassa, niin se on juuri sellainen, mitä hetki sitten sain kokea. Todella polttava paskahätä, eikä vessapaperia missään.

Hyppäsin taksin kyytiin ja hetken - mietin hyppäsinkö oikeaan autoon. Vierelläni istui se teräsleuka James Bondista. Täytyy sanoa, miehellä oli varsin - sädehtivä hymy. Talla meni pohjaan hetkessä ja G voimat vaan jytisi kun koukkuleuka painoi kaasua. Pelkääjän paikka alkoi nyt TODELLA olla pelkääjän paikka. A mies ajaa kuin hullu ja B mies leffassa oli myös aika sekopää. Siinä se alkoi kertomaan että tämä nyt on oikeastaan ainut duuni mitä se voi tehdä kun hän on niin iso mies. Niin niin, sanoin huuli pyöreenä miehelle ja katsoin kun mies ajaa autoa polvet kurkussa. Auto oli varsinainen minikottero, varsinkin kun kuski on yli kaksi metrinen.
Mies alkoi jotenkin tunteilemaan ja kertomaan mustimpia salaisuuksia. Oli kuulema just hetki sitten istunut valkoisessa talossa. Kyllästyi kersojensa huutamiseen joten alkoi tulittamaan sitä 2 vuotiasta penskaa - osui kuusi kertaa ja sit se ehti pöydän alle piiloon. Ihmetteli miten se saakeli ei kuole vaikka on enemmän reikiä kuin juustossa. Toinen napero, isoveli, leikkasi kulmakarvansa vieressä ja ampui itseään päähän.
Siinä kun pyssyt paukkuivat, presidentti astui huoneeseen. Olisi voinut käydä hassummin kun katselee yli kaks metristä korstoa polvillaan ase kädessä piipun savutessa. Onneksi kyseessä oli presidentti Bush. Tuli vaan kysymään että joko olis valmista, tarttis kyytiä. Rautaleuka oli väläyttänyt vaan sen kuuluisan hymynsä ja noussut ylös heittämään pressan ties minne.
Ja nyt minä istun autossa katsellen kauhuissani kuskia, joka köröttää polvet kurkussa, kaasu pohjassa. Alan tuntea oman kuolevaisuuteni. Ajattelin, että jos katsoisin peilistä, voisin nähdä ehkä enkelin vierelläni, mutta näin vain kuoleman omissa silmissäni. Huomaan myös että ajamme samaa korttelia ympäri jo kuudetta kertaa. Jotenkin omat vanhat huolet tuntuivat nyt niin kaukaisilta ja pieniltä.
Auton kurvaillessa kohti auringon laskua tunnen myös itseni lipuvan kohti ikuisuutta...

Näin unta että paskoin pizzaa. Kuin suoraan uunista. Yam - niin tuoretta ja ihanaa. Sitten heiluin puukon kanssa kauppakeskuksessa. Joku itse asiassa näytti minulle sen ihan ruudulta kun turvakamera oli sen taltioinnut. Poliisihan minut ulos vei hip hei.
Kylläpäs alkoi tehdä pizzaa mieli...

Olin luultavasti tappanut jonkun pariskunnan ja nyt kovasti myymässä niiden 3 miljoonan taloa pois. Sain kivasti rahaa ja ajattelin ostaa nätimmän talon mutta ensin ajattelin poiketa vesillä. Minulla oli rannassa mukava pursi - itse asiassa merirosvolaiva. Niin lähdettiin kohti uusia seikkailuja kun veden alta oli nousemassa jotan valtavaa joka kaatoi mun laivan. Se oli dinosaurus, perkele! Ja sinne uppos osa mun kolmestamiljoonasta jotka olivat kultaisia kolikoita laivasta puhumattakaan. Kaksmiljoonaa mulla oli jemmassa kultaharkkoina rannalla. Sukelsin pohjaan jä löysin kaiken, mutta en meinannut enää päästä pintaan, koska nyt minun päälläni oli niin monta laivaa ettei edes pientä rakoa löytynyt.
Heräsin.
Nyt menin katsomaan elokuvaa teatteriin dinosauruksista ja harmittelin mun uponnutta laivaa. Oppisin jotenkin kummasti että mun laivan kumonnut dinosaurus oli kiltti dinosaurus. Jotenkin kaikki alkoi näyttää kankaalla aina elävämmältä ja huomasin nyt olevani itse mukana seikkailussa. Mutta nyt päälleni kävi punainen vitun vihainen Tyrannosaurus rex. Sehän söi kaiken liikkuvan ja jotenkin se tiesi aina missä minä olin. Pujottelin kuin Kalle Palander autojen sekamelskaan ja jostain syöksyi toinen täysin tuntematon hirviö. Kiljuin aivan perkeleesti.
Heräsin.
Vittu uni senkun jatkuu. Juoksin aivan vimmattuna ja nyt armeeija ampuu niitä vitun liskoja. Eiku vierellä tapahtuukin juuri pankkiryöstö. Se huppupäinen Clint Eastwoodin näköinen hemmo astuu nyt ulos ja alkaa ampumaan Rexiä joka halkaisee miehen kahtia.
Taisin herätä taas. Kiitos mun herätyskellon, mutta...
... Uni jatkuu taas. Nyt meillä on joku kerho ja olin johtaja. Lähdimme jollekin 'luokkaretkelle' jollekin helvetin hämärälle kujalle jossa liikkui jotain hemmetin dinosaurus käärmeitä. Menetin puolet kerhonjäsenistä kunnes vastaan tuli puhuva dinosaurus joka näytti pahalta, mutta sain puhuttua ettei se syö meitä. Se koitti kovasti auttaa meitä mutta näitä vitun liskoja oli aivan liikaa. Tällä retkellä meillä vaan oli dinosaurus kaveri ja alettiin tappelemaan vastaan. Saatiin jopa pari tapettua mutta sitten...
...Heräsin
Nukahdin vielä kerran ja ajoin moisiolla 90km polkupyörällä, kuuntelemaan jotain biisiä jota en enää muista. Taisi olla hyvä biisi kun oli kerran niin kova kiire.
Vitun dinosaurukset.

Seisoin huoneessani joka oli ylin kerros pilvenpiirtäjässä ja olin Jim Carrey. Tien toisella puolella oli toinen pilvenpiirtäjä jonka seinällä oli valtava TV. Sain vitunmoisen hepulin kun huomasin TV:tä itseni ja höyläsin Cameron Diazia ja paskin puoli oli että minulla oli jo muija! Vedin verhot ikkunan eteen ja tanssin verhojen kanssa ja lopulta revin ne alas käännyttyäni selkä ikkunaa vasten. Kaverini istuivat takanani sohvalla syöden popkornia ja nauroivat minulle. Katsoin taas ulos TV:tä ja siellä minä menin - like a rabbit.
Kävelin ulos parvekkeelle ja huomasin kadulla Cameron Diazin. Siis pilvenpiirtäjän ylimmästä kerroksesta - helvetti mulla oli hyvä näkö! Tässä vaiheessa kamera syöksyi alas järjettömällä elokuvamaisella tavalla ja kääntyi kesken matkan kuvaamaan pudotessaan minua. Kun kamera pysähtyi alas kävelin ulos rakennuksesta. Maailma muistutti nyt kovasti Fallout peliä. En muista olinko Jim Carrey enää mutta matka jatkui.
Kaveri porukalla kävelimme junaan ja joku kottarainen joka oli siellä luultavasti kesätöissä, päästi meidät sisään. Kun matka alkoi kuski riemuitsi että oli saanut junan liikkeelle, mutta vauhti oli hyyyvin hidasta joten kottarainen hyppäsi ulos junasta ja potkaisi luultavasti jonkun lankun kiskoilta. Juna sai hetkessä vauhtia ja neiti kottarainen, meidän kuskimme, jäi sille asemalle. Kovin se koitti paukuttaa junan kylkeä ja huuteli jotain vähemmän kauniita sanoja! Nauroin aluksi aivan vitusti mutta muistin sitten olevani itse kyydissä. Alkoi hieman jännittämään. Mielikuvat liikkuivat jo päässä kuinka juna syöksyisi päätepysäkille rytinällä ja junan vauhti sen kuin kasvoi.
Kuinka oudosti juna sitten pysähtyikin seuraavalle asemalle, päätin heittää jarrut päälle. Odoteltiin vain minuutti kun se kuski juoksi meidät kiinni hikeä ja verta pyyhkien. Yritin olla nauramatta kuskille - ainakin päin naamaa.
Sitten kävelimme ulos haulikot kädessä. Olimme jotenkin aivan kuin puoliksi lännen elokuvassa ja puoliksi jonkun mummon kesämökillä. En tiedä miksi mutta aloimme ampumaan ihmisiä. Jouduin monta kertaa keräämään ruumiilta aseet koska itseltä loppuivat kudit nopeasti. Hauskinta oli heittää käsikranaatti taloon, jossa tiesin lymyilevän aseistettuja vanhuksia ja tukkia oven koska ne paskiaiset osasivat heittää ne kranaatit ulos. Kovin jytisi ja huoneet paukkuivat kunnes löysin viisaan näköisen ukkelin, jolla oli revolverivyö. Halusin sen tottakai. Mies ei tehnyt edes vastarintaa kun riisuin hänet aseista. Nolointa vain oli se, että se vyö painoi varmaan 50kg joten sen pukemiseen meni aivan vitusti aikaa. Ihmettelin jo miksi ei mies nauranut minulle päin naamaa, mutta luultavasti neljä tähdättyä haulikkoa riisuivat papan hymyn pois. En edes saanut puettua sitä saatanan revolverivyötä päälle, koska se kesti niin vitun kauan että ehdin jo herätä!

Koskaan nähnyt kukaan unen joka jatkuu kun herää ja nukahtaa uudelleen? En saa kaikkia punaisia lankoja yhteen, mutta mitä muistan, olin Teräsmies siitä Smallville sarjasta ja olin lukittuna jonkun talon ullakolle, josta en päässyt ulos. Joku oli luultavasti huumannut minut kun olivat saaneet selville kuka olin. Jännästi etsin ulospääsyä helvetin pitkään, kunnes jostain sokkelosta löysin ikkunan ja lensin ulos vapaana kuin varpunen. Outoa miksi en tehnyt tätä sisällä ollessani, mutta kun pääsin ulos murskasin talon palasiksi ja heitin sen järveen. Olisi täytynyt kirjoittaa saman tien ylös koska oli muistaakseni varsin hulvaton uni. Pahaksi onnekseni nukahdin 4 kerran ja uni pyyhkiytyi lähes tyystin. Mutta olinpa kerran ainakin Teräsmies ja olin muuten kerran myös Batman. Kun olin Batman, Robin oli homo ja taisin kuristaa sen - Until death.