Äiti, kertoisitko?
Tämä on oikeesti semmonen mukava runo... lukekaapa loppuun asti! :)
Olen kuusivuotias ihminen,
ja kertoisitko,
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhatädeiltä kysellyt,
mutta he ovat vain hymyilleet.
Talkkarikin on hämmentynyt,
hän sanoi: odotahan nyt.
Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sekoitettiin,
ja taikina lapseksi muokattiin.
Sen jälkeen uunissa paistettiin,
ja sitten elämään käskettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?
Äiti, voidaanko tällaista pientä lasta
tehdä lehmän vasikasta,
jos korvat vain ottais pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
vaan käskisi sanoja sanomaan,
ja pyytäisi pottaan pissaamaan,
ja kahdella jalalla kulkemaan.
Äiti, voisko pelto- ja kasvimaassa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää ja muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä madot ja jyrsijät
ja sateet ja tuulet myrskyisät?
Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
niin mistä ne rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen?
Miten jalkani saivat liikkeeseen?
Mistä huono olo, kun tuhmasti teen?
Mistä itku, kun sattuu varpaaseen?
Lapseni, pieni olet ymmärtämään,
mutta väärin teen, jos vaiti jään,
joten rakennusaineista kerron.
Se on ainetta kultaa kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa.
Ei kasvata meri, ei metsä, ei maa,
silti jokainen sitä voi omistaa.
Taivaan isämme kultaisin
meille lahjoitti paketin,
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen:
"Käytä ainetta reilusti tuhlailleen,
sitä säilytä lämmössä sydämen."
Se on rakennusainepakkaus,
jonka päällä on teksti RAKKAUS.
Tästä, lapseni, sinut tehtiin.
Takaisin runosivulle
© Marjaana Rautakoski 2002