Hermoilen huomista jolloin toiminta todella lähtee käyntiin. Pitäisi olla valmiina joku info-lehtinen mitä jakaa mut ei ole ei. Ehtisinkö huomenna väsätä? Suunnitelma on kyllä valmiina ja opettelin täs uuden nimilorun illalla...hiljaa hyvä tulee.
Päivä alkoi huonosti. Isäkarhu lähti hakemaan kaveriaan Lohjalta Petteriin ja lupas tulla suoraan kotiin. Oltiin Mantan kans kävelyl ja huomasin isäkarhun auton petterissä parkissa. Käveltiin kotiin ja minä epätoivoisena soittelin kännykkään joka ei vastannu. Lähetin viestin et olen siellä 2min päästä. Hain Mantan rattaat ja lähdin kävelee kohti petteriä niin vihaisena et olisin varmaan mennyt sisään ihan Mantan kanssa. Onneks isäkarhu oli tulossa ulos ja sanoin pari valittua sanaa taas kerran.
Jotenkin on bläh olo. Autokoulu ei oikein etene ja olen todella väsynyt...ehkä vähän masentunutkin...mene ja tiedä...
Runo 77:
Te rakastatte mua ehdoitta,
te tuette ja luotte uskoa parempaan huomiseen.
Te nostatte mut pystyyn,
jos kaadun.
Te pyyhitte kyyneleet kun itken.
Ilman teitä olisin ontto, hukassa ja
onneton.
En usein kerro teille tunteitani,
en näytä teille tarpeekski kuinka tärkeitä olette.
Te teette jokaisesta päivästä helpomman ja
te olette mulle tärkeitä.
Älkää unohtako mitä merkitsette.
Kaikille ystäville ja tutuille ja Akaschalle joka tuon on kirjoittanut...Ilman ystäviä minua ei enää olisi tällä pallonpuoliskolla.