Elämäni pisin, hiljaisin ja tylsin tiistai...Nahkis nukkui huonosti yöllä ja päivällä. Oli niin kipee ettei ulos päässy. Pyykkikone sit pyöri koko päivän...Ei meinannu nahkis nukahtaa ja odotan et millon se pärisee taas...Oi tätä omaa aikaa, se on niin ihanaa...en halua sen loppuvan...
Minä olen vasta pieni, ja
sinä olet minun maailmani.
Sinulta minä opin, kuinka
tässä maailmassa toimitaan.
Sinuun minä turvaan
Näytäthän, mikä elämässä on
tärkeää.
Suojele minua kaikelta pahalta.
Tien jonka minulle näytät.
myös minä näytän joskus omille lapsilleni.
Sinä teit minut tähän maailmaan.
Samalla annoit minulle lupauksen rakastaa
minua ja pitää minusta huolen.
Ethän koskaan unohda, että lupasit?
Tämän runon takia minulta tipahti kahvikuppi lattiaan...kissa lähti kun torpeedo, isäntä heräs ja nahkis alkoi soimaan....