Minulla oli kerran elämä...elämä johon liittyi vauhtia, yllätyksiä, miehiä, viinaa ja jopa kielletyt aineet...(viimeinen ei ollut omasta tahdosta). Elämäni on täynnä tahroja josta Anna-77 tietää...voi elämä et oli elämä...olenko ylpeä siitä? en, en, en. Onko se jotain mitä haluan kertoa lapselleni? ei, ei, ei.
Olen edelleen yhtä hullu puheripulin omaava nainen (belindara ja snugglecakes voi sen todistaa). Olen ärsyttävin tuntemani nainen maan päällä...olisimpa joskus hiljaa, oikeesti. Sit kun avaan suun sieltä tulee vaan kakkaa...asioita mitä en tarkoita tai sit teen itsestäni ihan tyhmän. Mut kaikki jotka tuntee minun isäni voi kuvitella mistä se on periytynyt... Anna-77 on saanut häneen tutustua...taisi jopa saada kutsun selänpesuun. Kyllä isällä on huumoria joskus jopa liikaa. Hän onkin maailman ihanin isä enkä olis toivonut isäkseni ketään muuta. Isäni on kokenut kovia elämässä...kokee vieläkin. Minäkin olisin yhtä hyvin voinut olla neekeri...
Tiedättekö mitä...tänään olen onnellinen