Me SUURET ja kristityt miehet olemme jo kauan silmäilleet paheksuvasti poliisimme nykyistä toimintaa, mutta jouduin itse poliisimme VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN uhriksi pari viikkoa sitten. Olin työssäni ojentamassa poliisimiehelle täyttämääni paperia, joka heittää tuomarin käsissä näpistelijän vuosikausiksi KURISTUSHUONEESEEN. Poliisi otti tämän ja samaan aikaan hänen PALJAS sormenpäänsä kosketti käteeni! KAUHISTUNEENA vedin nopeasti käteni tuon INHOTTAVAN miehen kosketuksesta irti ja nieleskelin vatsastani ylös tulevaa SAPPEA. En voinut uskoa miten se RAHVAANNAISEN synnyttämä, epäilemättä ÄPÄRÄ uskalsi koskea minuun ilman VALTIOPÄIVÄSÄÄDÖKSESSÄ määrättyjä VALKOISIA hansikkaita. Poliisinhan on aateliseen koskettaessa käytettävä AINA valkoisia hansikkaita, tai syyllistyy KAMMOTTAVAAN rikokseen sääty-yhteiskuntaamme vastaan! Onko Suur-Suomemme poliisi todella näin välinpitämätöntä, ettei enää edes PAREMPIENSA turvallisuudesta halua huolehtia?
Poliisi vilkaisia reaktion jälkeen minua, ilmeisesti luullen että sain sähköiskun. Odottamaani NÖYRÄÄ anteeksipyyntöä ei tullut, vaan hän alkoi TÖYKEÄSTI kysellä tarkentavia asioita tapahtuneesta rikoksesta. (Siitä johon itse ei ollut osallisena) Tunsin miten poliisin levittämät SYÖPÄLÄISET vilisivät puhtaassa kehossani, mutta vastailin parhaani mukaan asennossa seisten, kuten arvolleni sopii. Sainpahan ainakin yhden pahatekijän pois katujani pilaamasta, joskin ASEISTAUTUNUT yhä tänäkin päivänä tallailee niitä PRESIDENTTIMME antama valtuutus puolellaan.
Valtiopäivämme eivät ole turhaan antaneet meille aatelisille sellaisia etuoikeuksia, kuten esimerkiksi OIKEUS tulla kosketetuksi puhtailla, valkoisilla hansikkailla. Tämän lisäksi jos joudumme putkaan, tulee sen lattialle levittää PAKSU kerros puhtaita ja pehmeitä olkia. Tämä on tietysti tarpeeton säädös, sillä koko Suur-Suomen historiassa ei yksikään aatelinen ole KOSKAAN joutunut putkaan. Näiden säädösten tehtävänä on TURVATA meidän paremman väen terveys ja kunto, jotta säilymme kykenevinä hoitamaan velvollisuutemme armasta isänmaatamme ja presidenttiämme kohtaan. Sairraaloisella rahvaalla ja jopa porvaristolla on koko joukko erilaisia LUTEITA ja KIRPPUJA kehossaa, jotka vain odottavat pääsyä aatelisen SINERTÄVÄN veren äärelle. Samalla ne sairastuttavat meidät erilaisiin rahvaantauteihin, rampauttaen samalla maamme päätöksiä ja tärkeää työtä tekevän SÄÄDYN.
Samana päivänä pääsin myös TARKASTAMAAN poliisiauton, heidän PYYTÄESSÄÄN minua menemään sen sisälle antamaan tarkempia lausuntoja. Täälläkin poliisimies JÄTTI PUKEMASTA hansikkaat käteensä, vaikka istui aivan minua vastapäätä ja ojenteli papereita. Olin jo ehtinyt varautua tähän ja kerätä mielenmalttini, mutta sisällä minua kohtasi uusi JÄRKYTYS. Olin aina luullut poliisin säilyttävän miekkaansa poliisiautossa. Onhan se vanhanmallisuudestaan johtuen hieman kömpelö nykyajan varustuksen kanssa. TARKASTA etsinnästä huolimatta ei poliisi kuljettanut mukanaan miekkaa, josta edellä mainittu VALTIOPÄIVÄSÄÄDÖS on asetuksen antanut. Jos jostain syystä meitä aatelisia syytetään rikoksesta, on meillä sen nöyryyttävän kärsimisen sijasta OIKEUS valita KUOLEMA MIEKALLA, joka pelastaa kunniamme ja hyvän nimemme. Miten poliisit olivat aikoneet antaa minulle kunniallisen KUOLEMAN, mikäli olisinkin ollut syytettynä jostakin? Olisivatko he takoneet miekan?
Tasavaltamme presidentin, Tarja Halosen onkin otettava tämä VAKAVA epäkohta heti tärkeimmäksi tehtäväkseen. Hänen on HENKILÖKOHTAISESTI puhuteltava kaikki poliisipäälliköt ja terästettävä heille LAISSA pysyttelyn tärkeyttä. Hänen on myös PAINAVASTI tarkennettava sitä totuutta, että nykyinen tasavaltakautemme on ENNALTA päätetty VÄLIVAIHE Suur-Suomemme historiassa ja että pian olemme kuningaskunta. Tällöin näinkin VAKAVIA rikoksia ei enää katsota hymyillen läpi sormien, vaan KURISTUHUONEESEEN voikin lentää sekä rikollinen jonka poliisi hakee, että POLIISI itse.