Vitun vitun vitun vitun vitun vittu.
Facebook pilasi elämäni.
Facebook pilasi irc-gallerian.
Jaksan valittaa.
Kaikesta.
Kyllä.
Jopa sinulle joka lukee tämän ja valittaa siittä että valitan kaikesta.
Saatana.
Ja asiaan.
Kaikki jotka tietää et mä elän joskus hetkes, joskus taas omis maailmoissani.
Tietävät sen että on päiviä jolloin kannattaa vaan pitää turpansa kiinni.
Tietävät että on päiviä että edes Pikku-Late ei jaksa kuunnella onglemia.
Tietävät että jopa mulla on omia ongelmia aina välillä.
Ja tää viimene osio on vaan yhdelle henkilölle jos sekään sit tajuaa..
Laiska osaan olla.
Aivan liian laiska.
Uskollinen ystävä silti olen.
Rauhallinen yleensä.
Aina vain se ei onnistu.
Mä mietin pitkään.
Ääneen sanoin sanoja joita en ennen ole sanonut.
Raukkamainen ollut olen.
Aina silloin kun ei olisi pitänyt olla.
Kaikki jotka mun tukena ollut kiitän teitä.
Annan pantiksi itseni.
Se saa luvan riittää.
Toivottavasti se riittää seuraavalla kerralla.
Anteeksi pyydän kaikilta joita oon vahingossa satuttanut.
Näin raukkamaisesti galtsun blogis jota kukaan ei tule lukemaan.
Siis ja sillai et mä oon ollut pitkään jo pois omilta poluiltani.
Uskomattoman kauan.
Aina viime vuodesta asti.
Aina silloin kun herään mietin minkä takia herätä enään.
Illoin mietin et kuinka paljon ikävöin vanhoja ystäviä.
Näihin aatteisiin lopettelenkin.
Adios! : D