IRC-Galleria

Luku.1

Kuljin kädet taskussa ympäri kylää.
Kirosin mielessäni sitä että ei taaskaan mitään mielenkiintoista tekemistä olisi täksi illaksi. Olemuksestani huomasi samantien että en ollut mikään naistenkaataja. Risaiset farkut, vanhat kuluneet maiharit, nahkatakki, pilotit ja jokin vanha risainen ja likainen lippalakki.
Povitaskustani otan esiin tupakan. Vedän henkisavut päivän ensimmäisestä savukkeesta. Mietin vain mitä olen tähän asti tehnyt.
Tuntuu kuin elämäni olisi vain juossut ohi.

Istuin läheiselle huoltoasemalle kahville. Tervehdin joitain puolituttuja.
Kaikki tunsivat minut kylillä. Minä taas en oikein ketään.
Koitan soittaa jollekkin missä on tämän viikonlopun meno.
Jos vaikka nyt löytäisin sen elämäni naisen. Viimeisestä suhteestani oli kulunut jo kolmisen vuotta.

Astun etuoven eteen ja painan ovikelloa. Avaamaan tulee kaunis nainen, noin 20vuotias. Minua neljä vuotta nuorempi siis. Hetken hän katselee minua kunnes hänen ilmeensä kirkastuu.
"Voi jumalauta. Ei tää oo todellista. Hei kaikki tulkaa kattoo kuka tänne ilmesty. Ei vittu oikeesti." Mietin kuumeisesti kuka on tämä nainen. Ihmisiä tulee katsomaan ovelta ja ilmeet kirkastuvat.
Kaikki näyttivät kovin tutuilta. Tosin mikään ihme tämä ei ollut.
Mietin itsekseni että miten pääsen kiusallisesta tilanteesta.
Vihdoin avaan suuni sanoen "Anteeks ny vaa ihan saatanasti mut oks nää ne pirskeet joist mä kuulin Juhalt", ja kadun samantien että sanoin Juhan nimen. Minä ja Juha. Kylän suurimmat kuokkavieraat.
Nainen miettii hetken mitä sanoisi kunnes aloittaa "Saatana jätkä. Eiks Juha kertonu syytä miks sä tänne tuut? Me juhlitaan ny samanlailla ku sillon ku oltii nuorii ja villei. Kai sä mut, Kaisan muistat?"

Sisällä meno tuntui siltä kuin olisin ollut taas 15vuotias. Ihmisten nimet muistuivat mieleen. Entisiä heiloja tuli vastaan. He halasivat ja alkoivat heti muistella yhteisiä hetkiämme. Pikku hiljaa aloin tuntemaan oloni kotoisaksi. Tää on ollut sitä mitä olen kaivannut jo pitkään. Kuunnella muiden puhumista. Nauraa vanhoille kavereille.
Niille joiden kanssa oli joskus pyörittyä liikaakin. Mutta en voinut tälle mitään että en enää ollut heidän seurassaan niin paljoa. Oman ravintolan rakentaminen, avaaminen ja kaikki paperityöt vievät aikani. Kukaan ei tiennyt että uuden ravintolan omistaja olisin minä.

Aamulla herätessäni huomasin että olin taas joutunut Kaisan viereen.
Niinkuin aina nuorenakin. Kaisa oli se elämäni nainen. Mutta hän ei silloin tahtonut sitoutua. Olimme ainoat talossa jäljellä. Nousin varovasti ylös. Keitin kahvia ja valmistin jonkinmoista aamupalaa.
Tunsin kuinka joku tuli halaamaan minua takaapäin tiukasti. Hän aloitti lauseensa näin " Kari hei. Haluisitsä uusiks koittaa ko mä en oikein ees tie miks me koskaa ees erottii. Kai mua pelotti. Mut kato täs on tää sun sormus. Se on ollu aina mul täs kaulakorus. Koska mä tien kuinka tärkee se sulle o ja mä e halua viimest kunnon muistoo sust menettää."



Saatan jatkaa jos te haluatte niin.