Huomenna. Taas huomenna. Olen surullinen.
Näillä sanoilla aloitan taas kerran sen mitä ei jaksas aina kaikille erikseen puhua. On siis asioita joita sanon suoraan/epäsuoraan/suoraan. Jos sanon asian suoraan se on näin. Jos epäsuoraan se on tulkinnan varainen. Ja sit tietenkin.
Voisi peräti ehkä jopa perjantaina riipaista kännin. Ja sit miettiä miks mua haukuttu on alkoholistiks (Tullut ilta-olusista toikin -.-)
Ja näitä mitä saa taas kuulla jossain vaiheessa:
"Late miks sä oot aina sinkku"
"Mitä? Etkö sä just seurustellu"
"Haista vittu ei oo sulle mitään sanottavaa"
"Mä en oo koskaan puhunut susta paskaa ennen"
Ja ja ja. Kuinka paljon oikeesti voi kalvaa asiat sisältäpäin?
Kun nyt on helvetin huono fiilis ollut pitkään.
Ja pitäis miettiä kaiken maailman varasuunnitelmia.
Ja koska Wanha Ylö kokoontuu taas? Ylöjärvi on kuollut!