aavistat läheisyyteni jatkuvasti, mutta sisimmässäsi uskot, että olen unohtanut juuri sinut.
minä en ole.
minä tunnen sinut, enkä jätä sinua koskaan.
jos ajattelet asiaa, olet jo aavistanut sen monesti.
tuntenut hengitykseni niskassasi silmänräpäyksenä, jona menetit tasapainosi ylimmällä rappusella.
sekunteina, joina kätesi luiskahtivat ratista moottoritiellä.
ja siinä kylmässä helpotuksessa, kun muistit sammuttaa kynttilän, joka oli jäänyt palamaan alakertaan.
minä lasken sekuntejasi, ja näen mihin ne käytät.
istun keskellänne ja kuulen ajatuksenne.
ja te ajattelette niin paljon ja teette niin vähän.
ja ärsytätte toisianne niin usein.
mutta ette koskaan sen jälkeen, kun olette lakanneet hengittämästä. ette koskaan. silloin te kaikki ajattelette samaa ja se tekee monista raskaita kantaa.
"toivon, että he tietävät miten paljon heistä pidin"
minä olen mystinen, te sanotte. te haluatte tietää, miksi noudan teidät ja mihin teidät vien.
hyvä. minä haluaisin tietää tämän: miksi te niin usein odotatte kunnes on liian myöhäistä?