IRC-Galleria

Miten sitä osaakin loukata ja satuttaa ihmisiä. Ja mitä varovaisemmin koettaa elä, sitä varmemmin jotakuta sattuu. Vähän kuin hiipisi pilkkopimeässä luolassa yrittäen olla herättämättä nukkuvaa petoa, kunnes astuu vahingossa pedon hännän päälle.
En aio riistää itseltäni henkeä saati viedä koulutovereita mukanani, mutta minun kannattaisi vakavasti harkita ovieni ja ikkunoideni naulaamista kiinni ja sitä ennen heittää puhelin ja internets jorpakkoon.

Chaos, mayhem, panic in the streets. My work here is done.

Kuulen kuinka silkkiuikku sukeltaa. Sitä voisi luulla ison kalan loiskaukseksi, elleivät sen poikaset uikuttaisi vieressä. Olen päiväsaikaan kerta kerran jälkeen nähnyt silkkiuikun sukeltavan täysin äänettömästi, mutta usein myös loiskahtamalla; en tiedä miksi se toisinaan loiskauttaa sukeltaessaan, kenties jotta poikaset huomaisivat. Kuulen nyt kalojenkin loiskahduksia. On niin pimeä, etten näe onko harmaahaikara paikallaan naapurirannassa. Toissayönä kuulin outoa, kovaa, karhean matalaa ääntä, ajattelin että se saattaisi olla haikara. Aina kun olen nähnyt haikaran se on ollut äänetön.

Olen illalla melonut auringonlaskun suuntaan, antanut veneen ajelehtia hiljalleen takaisin rantaan, katsellut silkkuikkuperheen sukeltelua. Olen istunut portailla illan hämärtyessä, juonut pullollisen viiniä, ajatellut että koetan tyyntyä, olla ajattelematta mitään erikoista, antaa ajatusten tulla ja mennä, ja että jos sattuu tulemaan jokin kiinnostava ajatus, ajattelen sen loppuun. Nyt juon teetä, polttelen tupakkaa, katselen taivaalle. Silloin tällöin satelliitti lipuu taivaan halki, jokin niistä saattaa hetken ajaksi välähtää hyvin kirkkaaksi, arvelen että silloin sen antennit tai aurinkopaneelit sattuvat heijastamaan auringonvaloa suoraan silmiini.

Järveltä ei pitkiin toveihin kuulu mitään. Hepokatit sirittävät läpi yön rinteen varvikossa. Poikkean sisään lisäämään halkoja takkaan. Ajattelen, etten taida osata kirjoittaa kauniita luontorunoja. Ajattelen, että kirjoitan sitten jotakin muuta.

Pohjaton epävarmuus ja hellyyden jano.

"Olla kuulumatta mihinkään paikkaan, aikaan, mihinkään rakkauteen. Menetetty alkuperä, mahdoton juurtuminen, vajottava muisti, ratkaisematon nykyisyys. Muukalaisen tila: liikkuva juna, lentokone,siirtyminen, joka ei salli pysähdystä. Ei yhtään kiintopistettä. Hänen aikansa? Kuolleista heräämisen hetki, jolloin muistaa kuoleman ja sitä edeltäneen, mutta ei koe tuonpuoleisen elämän hohtoa: pelkkä lykkäyksen, pakoon pääsyn tunne."

Julia Kristeva

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. En jaksa eteenpäin haastella, mutta otan kyllä haasteen vastaan :)


1. Kännykkä
2. MD-soitin
3. Kalenteri
4. Tietokone
5. Kahvinkeitin

Tehtävänanto: paljastan viisi TÄYSIN NORMAALIA ja MIELENKIINNOTONTA tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Nukun usein kellon ympäri.

2. Syön paljon, se on toiseksi parasta elämässä.

3. Laitan pannulliseen kahvia aina yhden ylimääräisen mitallisen puruja.

4. En juuri pidä pussiteestä, haudutan ennemmin irtoteetä.

5. Laitan vaniljan tuoksua niskaan ja kaulalle aamuisin.

Ja haaste lähtee eteenpäin:
Turska
muovikummitus
Ramla74

Hölmö testi, mutta niin on Khansenkin ;)

Tehtävänanto: Paljastan viisi asiaa joita pelkään. Tämän jälkeen valitsen ainakin 3 henkilöä, jotka haastan tekemään saman tehtävän. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan lopussa haastamieni henkilöiden nimet.

Haaste: Paljasta 5 asiaa joita pelkäät

1. Pelkään pimeää. On hirveää esim. mennä yöllä vessaan, kun voi vain haroa eteensä ettei törmää mihinkään. Kuitenkin joku hirviö repii minun pääni irti vielä joku kerta.

2. Pelkään autoja. Haluaisin ottaa aina tietä ylittäessäni jota kuta kädestä kiinni ja kiiruhtaa.

3. Hevoset ovat pelottavia.

4. Joskus pelkään nukahtamista. Joskus taas pelkään avata silmäni.

5. Pelkään lintuinfluenssaa ja yleensä oman ja muiden elämän päättymistä. (En niinkään pelkää itse kuolemaa)

Haastan tähän tehtävään seuraavat:
Luonnotar
kermaani
krumeluu

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


Tehtävän minulle paiskasi darling Nymphoma :)

1. Valehtelen päiväkirjalleni.
2. Kun sovitan uusia vaatteita, kokeilen siellä pukukopissa miltä tuntuu tanssia ne päällä. Ja kotiin päästyäni teen mahdollisille läsnäolijoille muotinäytöksen.
3. Kuvittelen, että eläimet ja linnut puhuvat minulle.
4. Kuiskin viherkasveilleni.
5. Luen autojen rekisterikilpiä ja yritän muodostaa niistä sanoja.


Haasteen saavat:
Laurakas
Khansen
Rinoa-
Eriika
PenguinPrincess

Kun kävelin tuossa pihalla, näin ihan harmaantuneen pupupupupun. Miksei ne ole enää valkoisia niin kuin ennen vanhaan talvella ja biologian kirjoissa?