siinä se taas nojaa päätänsä jalallenija yrittää töniä käteni pois näppikseltä jotta rapsuttaisin sitä... on se niin aito ja vilpitön... ihanaa että on edes yksi joka aidosti iloitsee kun tulen koulusta kotiin... ihanaa kun on joku joka ei arvostele tai tuomitse... joko joka aina kuuntelee, lohduttaa ja on seurana... ja säällä kuin säällä on yksi innokas lenkkikaveri... väillä vähän liiankin innokas... danilta pitäisi ottaa mallia iloiseen elämän asenteeseen ja innostukseen ulkoilua kohtaan.. sille riittää yksikertainen elämä ilman suuria vaatimuksia, pienetkin ilonaiheet ovat sille tärkeitä... voi kun itsekin osaisi olla tekemättä asioita liian vaikeaksi...
nyt se itsekin innostui ja nosti tassut näppiksellle :)...
on muuten hidasta kirjoittaa näin yhdellä kädellä... toisella pitää paijata...