IRC-Galleria

ja tämäkin... TÄYSIN paradoksinen anomus.... ja pitäisi ymmärtää että sinänsä tuokin lause ilmoitetaan täysin anonyymisti, joten onko siitä oikeasti mitään konkreettista hyötyä??
NO EI OLE! se onkin vain sellaista turhautuman purkamista... ja täytyy myös huomioida etten kirjoita tätä kenellekään muulle kuin itselleni... mutta juuri liiallisen dramitisoinnin ja henkilökohtaisuuksien vuodattamisen välttämiseksi kirjoitan anonyymiin tyyliin... mutta onkin totta että nämä tunnetilojen purkaukset eivät ole minulle ollenkaan anomaalisia... päinvastoin! ne kuuluvat luonteeseeni, ja sieluni vaatii niitä(sillointällöin...)!


mutta... jotenkin kamalaa... olen tainnut sairastua henkiseen anestesiaan! se on levinnyt päähäni, ja sydämeeni....

mutta siitä huolimatta on pakko elää jokainen päivä täydellä volyymilla, koska tällainen tavallinen kuolevainen ei voi saada ikinä maistaa ambrosiaa... mutta toisaalta, jos tämä jatkuu näin... en välttämättä haluaisikaan.. koska silloin... kaikki menettäisi merkityksensä... ja voisi tulla... tylsää...

olen itsekin kysymysmerkki...

(no nämä saivat alkunsa siitä, että taisin vähän avata sivistyksen kultaisia sivuja...??)

SIIS ETTÄ MITÄ!!??