"Mä katson kun sä kiljut peilille, vaikka syytönhän se on, aamu vaan on joskus armoton.
Kun mustat paahtoleivät lentää halki ilmojen, sä nauratko vai itket nauraen?
Sitä kaikkea juuri se on, arkemme niin koruton, hetket rakkauden pesii kätköissä sen, sellaista juuri se on."
että mä oon pitkään miettiny miten tää meni... :D