Vaik koitan parastani,
satutat vaik rakastankin.
Ansaitsen parempaa
ja varmaan saankin, saankin.
Tiedän tarkkaan, selitän omastki tahosta
koitan kovasti panostaa, tää on jotakin arvokasta
oon pahoillani
en oo tasapainos, enkä pysy paikoillani
Ku rupesin sua kaipaamaan,
et ollu lähimaillakaa
se vaivas ja en hala halua yksinäni ainakaa.
Tää käy aina vaa. Tää on jo sairasta.
Molemmat tietää et tää kestää enää aikansa.
Teet pahaa ku tulet takas ja saat mut suree.
Tää on uhkapelii, joka viel joskus tappaa mun tunteet.
"Yritä ymmärtää, vaik aina koitan parastani,
satutan sua vaik rakastanki.
Yritä ymmärtää, mä oon halujeni vanki,
ansaitset parempaa ja varmaan saatki."
"Molemmat meistä on väsyneitä ja ärtyneitä.
Oon pahoillani,
Mun takii sydämes särky eikä silmäs säihky enää,
eiks mikään säily enää?
Sä häivyt eikä nää pilvet väisty enää..."