elämä ei näköjään oo kuiteenkaan tylsää. muutoksia tulee jatkuvasti, välissä niin nopeasti ettei ite taho pysyä mukana.
Pitää vaan koittaa muistaa otta "hetki" itelleen. Että jaksaa.
:)
Nyt alkaa tuntumaan että voimat alkaa olla normaali tilassa, niin henkisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. Eli paljo se aikaa ottaa ku joku läheltä lähtee...
No, mut elämä jatkuu!!! iloisesti ja hymyillen... jooh.
Vaikka reissu turkuun oli surullinen, niin iloa ja lohtua toi pikkusiskot ja isän näkeminen. Ja tietysti isosisko. nyt vasta tajus kuinka ikävä on ollut niitä pikku nassikoita! (sori Krisse, nassikka oot sieki :p).
yksi tärkeimmistä ihmisistä. oon aina ihmetelly että miten se jaksaa kuunnella mua ja mun valituksia... uskomaton ihminen. kaiken lisäksi ehdottomasta paras ystäväni. Rakastan sua veluseni, oot ykkönen!!!!