Vaikka reissu turkuun oli surullinen, niin iloa ja lohtua toi pikkusiskot ja isän näkeminen. Ja tietysti isosisko. nyt vasta tajus kuinka ikävä on ollut niitä pikku nassikoita! (sori Krisse, nassikka oot sieki :p).
yksi tärkeimmistä ihmisistä. oon aina ihmetelly että miten se jaksaa kuunnella mua ja mun valituksia... uskomaton ihminen. kaiken lisäksi ehdottomasta paras ystäväni. Rakastan sua veluseni, oot ykkönen!!!!
vuosisadan paras juhannus, haleja ja pusuja prinsessoilta. uskokaa pois SE ON SITÄ ELÄMÄÄ!
sain mää muutamman pusun ukoltaki. niist ei tuu krapulaa eikä morkkista. päin vastoin. joskus elämä on ihanaa!!