IRC-Galleria

Tuli mieleen, et PS2:n aika alkaa olla pikkuhiljaa ohitte, nii aattelin ränkätä jonku oman top10-listan. Huomioikaa, et messissä on pelit, mitkä olen itse pelaamalla hyviksi todennut.

10. We Love Katamari

Katamari on pakko olla listalla. Enempää ei tarvii perustella.

09. Resident Evil 4

Paras Ressa ikinä. Tunnelma kohdillaan, kaikki toimii ja lisäks näyttää hyvältä.

08. Okami

Laatutuote! Mekaniikat toimii, audiovisuaaliset jutut on kondiksessa ja pelattavaa riittää. Aina ku kuvittelee tappelevansa vimppistä vastaan käy ilmi, että viel on lisää pahuutta maailmassa. Jes. Seikkailu!

07. Silent Hill 2

Tarina rokkaa boolsseja, tunnelma kohdillaan ja James on kovis. Täydellinen jatko-osa.

06. Metal Gear Solid 2

Mindfuckia täynnä koko peli. Monet mutkat matkan varrella pitää tekemisen freessinä muuten aika itseään toistavissa maisemissa.

05. Rogue Galaxy

JRPG, joka ei tuonu mitään uutta kehiin, mut hoiti joka homman täydellä priimalla ansaitsee paikkansa.

04. Silent Hill 3

Paras Silent Hill mitä on ikinä tehty ja varmaan paras mitä ikinä tullaan ees tekeen. Audiovisuaalisesti varmaanki PS2:n tasokkain teos. Puhumattakaan aistikkaasta tunnelmasta ja kuumotuksista mitä tää peli aiheuttaa. Ahdistaa miljoona kertaa enemmän, ku esim. Silent Hill 2. Hahmot on parhaimpia koko sarjassa ja Heather on ihana.

03. Final Fantasy XII

Yks sana: Ivalice. Ei oikeen parempaa maailmaa oo mihin fantasiaseikkailua rupeis rakentaan. Missään muussa Final Fantasyssä ja harvassa muussakaan pelissä tämmöstä SEIKKAILUN fiilistä oo saatu aikaan. Toki hahmot vois olla diipimmät ja hahmonkehitys vois olla kans parempi, mut seki on kyl korjattu International-versiossa. Kaikki tekeminen mitä tää peli tarjoaa on oikeesti kokemuksen arvosta... Paitsi ehkä jokku gearin farmaukset, joissa menee droprate vähä turhan armottomaks välillä.

02. Shadow of the Colossus

Tän pelin jälkeen tuntee ittensä paremmaks ihmiseks mitä on aiemmin ollu. Hyvä saavutus silkalta peliltä. Kylmiä väreitä kaikkialla.

01. Metal Gear Solid 3

Paras MGS-peli. Kaikki toimii ja kaikki on hyvää ja parasta. Volgin on ihana. Ja Ocelot... ja kaikki. Ai nii ja kylmä sota on jepa ympäristö... ei liikaa mitään teknologia-pelleilyä. Silloin kun käärmeet oli viel alastomia ja oselotit vässyköitä! Ah<3~


Valittakaa jos uskallatte! Argumentoin takas mielelläni.

Toisinaan tykkään kuunnella tämmöstä musaa:



Eli kaks levyllistä materiaalia yhessä kasassa.

Löysin randomilla relatedeistä enkä osaa tulkita noista riimuista yhtään mitään, mut oon silti ihan fiiliksissä.

Juuh, elikkäs Ruger Hauerin uus levy Erectus on yks kaikkien aikojen suomalaistuotanto.

Tsekatkaa nää biisit ainaki:

Iso paha susi

Haiseva mieliala

Elvis sanoo ei

Mä haluun kuolla ennen Bonoo

Torakaa

Palaaks lusikka? feat Davo

Minulla on ollut ikävä sinua feat Joose Keskitalo

Ja sit loppulevy kans.

Mo!

Noni. Luettu kiinni.

Taas tämmönen epätoivosarja. Rupee itteäki masentaan, ku hahmot on nii kivoja et toivois onnellista loppua, mut ku kaikki viittaa vaan epätoivoon ja kärsimykseen.

Mut on tää hyvä kyl. Jännään aikaan luin tän kiinni tarinan kannalta. Iso arc lopussa ja tulevaisuus on täysin hämärän peitossa. Kiehtovaa, kiehtovaa.

Vielä sarjan paras kohta:

Gantz on jees.

Kiva lukee näitä mangoja jokka on ollu semmoset 8 vuotta "pitää lukee joskus" -listalla.

Tähän listaan kuului aikoinaan ainaki Berserk, Gantz ja JoJo's Bizarre Adventure. Berserk on luettu kiinni, JoJo on nelospartissa (yheksäs part menee atm. ja lukuja on varmaan lähemmäs 1000 yhteensä) ja sit eilen illalla alotin Gantzin ja toteamme, et tää on helkkarin nopeelukunen setti. Tänään oon lukenu 1½ tunnissa 40 lukua.

Jee.

Tissejä Gantzissa muutes.


Ja eeppisyyttä kans:

Nyt mentiin nii syvälle youtube-seikkailuissa....



Huh huh.

Muistajat muistaa ne ajat...

Muuten yksi loistavimmista peleistä, mitä oon viimeseen kymmeneen vuoteen jyystäny mutta...



Dem espers... Noin siistejä ps1-ajan Final Fantasyiden hengessä pyöriviä cutscenehyökkäyksiä ja juuri yhtäkään en oo ite pelissä kokenu, koska nää esperit on niin turhia ku vaan voi olla. Niistä ei oo juuri mitään hyötyä pelissä menestymisen kannalta. Ainoa kiehtova puoli, ja varsin kiehtova onkin, on niiden hankkiminen Ivalicen syövereistä.

Pits pliis.

Kävi niin, että kävi näin.

Soul Silver

62 tunnissa about kaikki pelattava tehty mitä yhen version kaa voi tehdä. Poislukien joku Safari Zone -pelleily ja pari salipäällikkö-rematchia.

Olettaen, et Groudonin hankkiminen on ns. viimenen asia mitä voi tehdä tahi unlockata tms. ilman rinnakkaisversion apua tahi event-itemeitä tai -poksuja.

Jotenki tuntuu, et tässä versiossa olis eniten tekemistä, mut silti toi vaivainen 62 tuntia tuntuu hyvin vähäiseltä. Ehkäpä syy piileekin siinä, että matkusteluun kuluu hyvin vähän aikaa. Routet ovat Johdon puolella erittäin lyhyitä kun verrataan esimerkiksi vaikkapa kolmannen tai neljännen sukupolven pelien routeihin. Ja sitte tietty Kanto revisited on aika läpijuoksu. Siellä nääs villit poksut on kaikki heikkoja ja kaupunkien välisiä reittejä ei tarvitse unlockata juuri mitenkään, kun about kaikki HM:t on jo käytössä ynnä muuta vastaavaa. Ainoa este tuntuu olevan Snorlax.

Mutta äärimmäiset peukalot 16 salille, jotka on jyystettävissä pelin aikana.

Äärimmäiset reversepeukalot grindikelpoisten villien poksujen vähyydelle. Parhaat villit poksut on jotain 50lvl ja sit oletetaan et porukka jaksaa ilosena grindata poksut taistelukuntoon Rediä vastaan, jonka paskin poksu on 80lvl... da fuck with that? Onneks Musta ja Valko -versio hoiti grindipuolen inhimillisemmäks.

Derp.

Kävin tarkastamassa paikallisen festarimenon Pienillä Festareilla Preerialla. Ihan jees meno pikkufestareiksi. Seuraa settiä esiintyjistä about kronologisessa järjestyksessä. Btw. festarin tarjontana oli räp- sekä punk-musiikki kera rannan DJ-settien. Punkkiin en jaksanu perehtyä.

Perjantaina saavuin alueelle noin kello puoli kahdeksan, ku oli pakko ryypätä eka. Vähä ennen seittemää alotelleet Gasellit jäi väliin koska lol en oo kuunnellu.

Varttia yli kahdeksan varsinaisen shöyn alotti Evil Stöö ja DJ Kridlokk kera Koksu Koon. Meno oli ihan jees ja Stöön tavaramerkiksi muodostunut lyriikoiden paperista lukeminen oli myös mukana. Oli mahtavaa kuulla herrojen memphis-saundia festarikajareista. Lisäksi Koksun viikset.

Stöön ja kumppaneiden jälkeen piti tappaa aikaa hetki, ku punkki-lava rupesi pitämään meteliä. Kymmenen maissa päästiinkin sitten todellisen tavaran äärelle, kun Kallio Underground rupesi tykittämään. Parasta ja hienoa ja mahtavaa ja kaunista. Mahtavuutta lisäsi vielä se, että räppistagen hostina toiminut Ässä tuli heittämään biisiä kans.

Perjantaille mahtui vielä Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu, jotka kotikenttäetunsa myötä saivat aikaan aikamoiset kekkerit. Illan päätti vielä Julma Henri, joka jäi vähän kesken ku armoton väsymys puski päälle. Vitun ulkoilma.

Lauantai alkoi ja tällä kertaa tuli skipattua Stepa, päivän eka esiintyjä kun oli. Päivä jatkui Jodarok/Pietari combolla... Jodarok oli parempi ja hyvinhän se heitti, vaikka aika krapulaisen olonen olikin. Nokkelat freestylet tuli kans todistettua. Hymyilin.

Jodarokin jälkeen oli pitkä tauko, ku oli joku Jari ja Kallenalle coveribändi. Tankkausta ja DJ-stagen biitsillä istumista siis.

Kohta olikin aika Heikki Kuulan ja Pyhimyksen... En tiennykkään, et teinitytöt ihkuttaa tota kaksikkoa noinkin paljon. Mut hyvää settiä heittivät. Veksi oli velkaa ja Hasla ei friistailannu jne..

Seuraavaks oli vuorossa Laineen Kasperi ja Palava kaupunki. Ei täs muuta, ku et THE LIVE-BÄNDI. Oikeesti mitä kanssakäymistä yleisön kanssa! Uskomattoman kreisiä menoa. Ja jakoivat tulitikkuja jotka oli merkattu Ähky-records ja Laineen Kasperi ja palava kaupunki -merkinnöin.

Tauko kului taas sopivasti rannalla ja Shiwa 2000 alotteli DJ-settiään. Rannalla oli tällä kertaa myös aika paljo joraajia. Mikäs siinä Shiwan tahtiin.

Sit oliki jo aika festarien ehdottomasti kovimmalle setille. Eli lavalle asteli Notkea Rotta. Jos teillä on joskus mahdollisuus nähdä Rotta livenä nii menkää ehdottomasti, ette kadu. Keikka alkoi pelkällä DJ:llä, Rotalla ja Pöhinäällä... Biisi oli mitä nerokkaimmin esitetty. Ensiksi rotta vetää taustansa päälle niinku normaalisti kuvittelisi, mutta pian tausta lakkaa soimasta ja rotta vetää settiä edelleen vaihdellen tahtia hitaasta ihan älyttömän nopeeksi. Lopulta loppubändi saapuu paikalle Rane Raitsikan johdolla ja pisti ns. vasarat laulamaan. Keikan edetessä mestoille huudettiin Rohtori Laine, joka heitti älyttömän hyvin settejään. Rautaperse oli harmiksemme lähtenyt Kivenlahti Rockista Tuomion ja Koneen kanssa jatkoille Olariin, mutta yllätyksemme Meno-Anu oli mestoilla ja livestagella ekaa kertaa kuuteen vuoteen. Ja Meno oli entistä kovempi. Keikan loppupuolella Rotta rehaakin jo pelkät shortsit jalassa hien virratessa ympäriinsä ja meno yhä kovinta ikinä. Ah. Fiilis on paras aina silloin ku korkeat odotukset ylittyy reippaasti.

Lopulta illan päätti Stig, joka heitti älyttömän hulvatonta settiä DJPP:n kanssa. Eipä oo musiikkikeikoilla noin paljoa tullu naureskeltua.

TL;DR Kallio UG, Laineen Kasperi, Notkea Rotta ja Stig oli kovia! Muut hyviä. Huonoja en edes katsastanu.

ZaraP

Vittu näitä sydämen spämmääjiä.