Kas, viimeisestä kunnon kirjoittelusta onkin aikaa. Ajattelin aluksi kirjoittaa tälläisen teoksen tähän:
HUMALAINEN NÄYTELMÄ - MATKA HELVETTIIN JA TAKAISIN (ehkä)
Humalaisesta sönkkäyksestä kääntänyt ja puhtaaksi kirjoittanut: Hujanen
Mutta asia osoittautui liian vaikeaksi tässä tilanteessa. Joten:
Noin kello 16:30 saavuin takaisin Haminaan Lappeenrannasta. Oli varsin mukavaa, joskin joo, mutta siitä emme tässä keskustele.
En tehnyt sitten yhtään mitään järkevää tulon jälkeen, aivot tai jokin muu järkeilyyn tarvittava elin jäi ilmeisesti Lappeenrantaan. Puran katkeransuloista tuskaani syntikkaan, kameraan ja photoshoppiin. Kuin kunnon teini ainakin. Ja tietenkin galleriaan.
Viesti piippaa puhelimeen. "Se ei voi olla kukaan muu kuin..." ajattelen. "Se ei voi olla kukaan muu kuin... Kännimikko. Voi Saasta." Mikko kysyi että lähdenkö huomenna meripäiväskateen. Ilmoitin miehelle olevani paikalla.
Odotin tosiaan että eräs toinen ihminen olisi laittanut viestiä mutta kaikkea ei ilmeisesti voi saada. Ilmassa on kuin onkin skitsofrenian tunnusmerkkejä.
Muuten, eräällä nimeltämainitsemattomalla Lappeenrantalaisella taiteilijalla on äärimmäisen pelottava piha varsinkin öiseen aikaan. Pelottava mutta samalla hyvin houkutteleva. Vastoin yleistä käytäntöä postilaatikossa oli numero 6 vaikka sen olisi pitänyt olla 7.
Nautin muutaman jäätelön. Kohta niitä onkin mennyt jo useampi kappale. Joku vei minulta jotain olennaista järkevään ajatteluun. Tahdon takaisin sinne.
Laitan taiteilijalle viestiä ja manailen pihan pelottavuutta. Odotan vastausta jännityksellä.
Näin vedetään. Itsemme jojoon.