IRC-Galleria

Jotenki tuntuu yksinäisemmältä nykyään. Kaverit joko ei oo niin puheliaita tai sitten oon antanut kuvan ettei mulle kannata puhua? Enpä tiedä. Ja huomasin nyt viimeisimmän duhteeni jälkeen että haluan "huvitella" enemmän, ya know olla villi ja vapaa mutta puitten takia noh. :DD Koskaan uskonu tätä puolta itsestäni mutta kai se tulee jossain välis kaikil?

KOULU

Elikkäs, nyt kolmas vuosi meneillään ammattikoulussa, joka ei ole viimeinen vuosi siellä. Nyt te ihmettelette miksi näin on? No, koska opiskelen tällästä kaksoistutkintoa, nimmittäin kokki- ja leipuri-kondiittoriksi, joka kestää 4 vuotta. Eli kahden vuoden päästä minusta tulee sekä kokki, että leipuri, jos valmistun näin neljässä vuodessa, mutta ei se koulu niin huonosti mene etten pääsisi läpi :'D
Parantamisen varaa on ja yritän nyt viimeset kaksi vuotta parantaa!

Eka koulupäivä alkoi aika mukavasti. Heräsin seitsemältä aamulla siihen, kun muu perheenjäsenistä oli valmistumassa kouluun ja töihin. Olin siis tosiaan vielä sängyssä, koska keväällä sanottiin et kouluun tullaan 12.8 klo 12. En pystynyt enään nukkuun niin makasin vain sängyllä sen about tunnin, niin sitten saan tekstiviestin.

"Hei! Tervetuloa tänään kouluun! Tulkaa klo 10.00 suoraan 4. kerrokseen, tilaan opetuskeittiö 4 ruokasaliin.
t. ope "

...Arvostus. Ei tullu kauheen kiire, mut sen verran et ei ehtiny syömään ja just ja just ehti laittaa jonkin sortin meikit päälle (kajaali ja ripsari).
Sitten iskä tulee juuri sopivasti takas kotiin saattamasta pikkuveljeä ammattikoulusta, niin pääsi kyyditteen minua kouluun, ettei tarvi olla myöhässä bussin aikataulujen takia (koska en kattonut yhtää miten bussit kulkee nyt koulujen alkaessa). Sitten puolessa välissä saan tekstarin opettajalta joka sanoi seuraavasti;

"Hei taas! Moni on jo ottanut minuun yhteyttä aamun aikataulusta. Teille on kuulemma infottu keväällä, että koulu alkaa vasta klo 12. Voitte minu puolestani tulla vasta silloin. Sama paikka, käykää syömässä. Nähdään!"

.....Arvostus tupleni. Noh ku jo puolimatkassa niin eikös sitä mennä sit sinne hillumaan pariks tunniks. Koulus hengasin kahvilassa aamupala sielä syödessä, kahvi ja sämpylä. Sen jälkeen mentiin kirjastoon lukee mitä silmiin pisti, pari muotikirjaa ja psykologisia novelleja tutkiskellen. Jonkun tunnin jälkeen tulee kaveri ja sit käytävällä odotettiin muita, jotka tuli tosiaan luokan eteen klo 11.55..... Olin siis ainoa joka tuli kouluun ajoissa ja joutui kärsiä muitten takia..... Noh, ei se kerta ketään tapa. Enkä niitä voi syyttää kun suurin osa asuu Tampereen ulkopuolella ja lyhyt varoitusaika.

Virheitä sattuu, minkäs sille mahtaa.

Hauskaa se kans et saan oman auton aika pian. Eikä mikään halpa. Oishan se käytetty auto mulle kelvannut mut noh... Mun porukat vähä semmosia "Uusi parempi"..... joka on se kallein myös..... En minä sitä tietenkään ilmatteeks saa, joudun maksaan siitä osan kans. Alun perin en edes halunnut ajaa autoo, mut porukat niin kovasti halus lisää kuskeja kotiin ja koska olen vanhin lapsista ja ehkä ainoa ajokykyinen. Pikkuveli ehkä mua parivuotta nuorempi, mutta... Hän ei ole aivan normaali vaan kehityisvammainen, joten epäilen et häntä päästetään rattiin :'D Saa nähdä, en sano varmaks. Esimerkiksi hän ei mennyt valmistumaan ammattiin, vaan opiskeleen lisää, mutta tiettyä aluetta, nimittäin kokkia. Se on hauskaa kuinka pikkuveli on aina minun perässä asioissa, noh, jos hän siitä ruuanlaitosta nauttii niin mikäs siinä.


FEELINGS

Muistatte varmaan jossain edellisistä blogi kirjoituksissa lukee että seurustelen nykyään, tytön kanssa näin winkwink ;3 Sillein näin btw, että ollaan seurusteltu jo melkein puol vuotta, 22. päivä tulee olemaan meidän puolivuotis päivä XD
Isä ei vielä ymmärrä kuinka iloinen olen tässä suhteessa ja kuinka tosissaan minä ja tyttöystäväni ollaan siitä. Isä ei ole homofobinen, ymmärrän että hän ei elä minun maailmaa niin hän ei oikeasti tiedä kuinka iloinen olen, että minulla on ystäviä joihin voin luottaa ja tyttöystävä. Ottaen huomioon mitä tapahtui about 3 vuotta sitten, ei ollu onnelisia muistoja, joten nyt, kaikkia mitä tapahtuu ympärilläni, täyttää särkyneitä kohtia sydämmessä.

Ygh miks aina alan kirjoitteleen herkkiä kirjoituksia... Noh, ainaki ymmärrätte mistä puhun :')

Näin lokakuussa tulen täyttään 19 vuotta ja on tullut pieniä vauvakuumeita ja pieniä hääsuunnitelmia, melkein jokaiselle naiselle tulee sellainen kohta jossain. Vaikka en ole kristinuskoinen, en kuulu kirkkoon. Haluaisin viettää häitä, todistaakseni että haluan viettää sen ihmisen kanssa aikaa ketä rakastan. Liian nuori sitä ollaan vielä et kyllä minä osaan odottaa ja miettiä ennen kun menee alttarille :)
Samaa en voisi sanoa luokkalaisestani, hän oli suunnitellut häitä jo jonkin aikaa ja heti kun hän täytti 18-vuotta, hän meni 9.8 naimisiin. En sano et se oli tyhmä teko, olen iloinen hänen puolestaan vaikka ei kaveeratakkaan ollenkaan paitsi koulus ihan vähän. Kun katsoi tämän muutamaa hääkuvia, jotenkin tuli hymy huulille vain nähdä kuinka yksi pieni ihminen voi olla niin onnellinen. Osaan siis iloita muittenkin puolesta. Nyt sitä toivoo et kunpa seki päivä minulle joskus tulee.

Mutta! Koska tuli jo näin pitkä litania yhdelle blogille, taidan lopettaa tältä päivältä.

Öitä~