Käyttäkää vain hyväksenne,
hymyilkää tekopyhää hymyänne
ja naurakaa päin kasvojani.
Ei sen väliä.
Minähän vain olen teille kaikille.
Olen kunnes kuolema korjaa.
Minä kuuntelen ja autan aina kun tarvitaan.
Koskaan en luvannut mitään antaa
mutta kaiken olen jo antanut.
Sisältä kylmää ja ulkokuori hämää pahemman kerran.
Haron vain hiuksiani ja hymyilen teille,
en kai muuta enää osaakkaan.
Osasinko koskaan? Tuskin.
Veitte kaiken hymyillen,
mutta kukaan ei tajunnut kuinka paljon se sattui.
Nyt kun ei ole enää mitään annettavaa,
jätetään idiootti oman onnensa nojaan.
Kai teillä sentään oli hauskaa?