Mikä onkaan ihanampaa, kuin herää viideltä lauantai-aamuna jalkasärkyyn <3 On ainakin enempi tunteja valvottavana ja mietittävänä miten tylsää elämä onkaan istuen yksin ruutua tuijottaen. Alkaa pahasti olla todella koomainen olo, kun ei ole päässyt pitkään aikaan mihkään, eikä nähnytkään ketään. Sanoisinko, että hajottaa aika lailla. Kiinnostus lopahtanu aika perusteellisesti, varsinkin kun toipuminen ei olekaan toipumista vaan särky on pahentunut ja jalka pettää alta minuutin jälkeen kun on pystyssä. Tietysti asiaa ei auta sekään, että haavan päältä, rikkoen lisää ihoa on mennyt rautanaula, jonka satuin ikävällä tavalla huomaamaan pöydän alta. Vitsi, kuinka pitkään tätä vielä kestää.