IRC-Galleria

Miksiköhän kaikki saa mut nykyisin niin helposti itkemään? Tuokin pahuksen kirja jonka jostain alennusmyynnistä ostin kun halvalla sai, ja joka osoittautuikin ihan hyväksi. Lapinmaan Nilla, kirjoittanut Paula Havaste.. Melkein joka toinen sivu itketti, mikään ei oikein lohduttanut.. Mutta sitäkin useampi kohta sai miettimään asioita.. Kamalan surullinen kirja, kaikki tuntui menevän juuri niin kuin ei olisi saanut. Ja se on aika harvinaista kirjoissa, ainakin niissä joita minä luen. Jäi jotenkin apea olo tuostakin, mutta ei sitä voi kieltää etteikö se hyvä olisi ollut.. Vain.. Liian epäreilu hahmojaan kohtaan. Koska minusta ei ole kirjailijalta reilua käytöstä kohdella hahmojaan kurjasti. Kärsimystä saa olla, kurjuutta ja tuskaa. Niitä tarvitaan, ne ovat osa elämää. Mutta vastapainoksi tarvitaan myös onnea, jotain hyvää, iloa. Kirjailijalla on vastuu luomistaan hahmoista, sillä hän päättää heidän elämästään ja kuolemastaan. On lähestulkoon edesvastuutonta kohdella hahmojaan huonosti, se on kuin jättäisi lapsensa heitteille. Itse en ainakaan siihen pystyisi, en voisi olla niin julma. Luomani otukset ovat osa minua, lähellä sydäntäni. Kurjimmallakin tapauksella on haaveita, unelmia. He kaikki ovat pohjimmiltaan hyviä ja onnellisia, vaikka eläisivät väärissä ja julmissa paikoissa.