heräsin tänä aamuna, vihaisena. Oikeasti sisälläni kiehuu ihmisten ajattelemattomuus ja toimiminen. Ajattelisivat joskus.
Ärsyttää kun tuntuu siltä ettei ole tervetullut siihen paikkaan, missä on viettänyt elämänsä onnellisimmat hetket ja surullisimmat hetket. Lähestulkoon asunut siellä. Ei helvetti, luulevat pääsevänsä minusta näinkin helpolla. Minua ei saa edes kulumalla pois.
Onneksi ystäväni ovat edelleen avoimia ja iloisia saapumisestani. Rakastan heitä.